Terveisiä flunssaparantolasta. Täällä on ruuhkaa, sillä peittoni alla on kaksi koiraa ja yksi pinkki lohikäärme. Olenko muistanut kertoa teille pinkistä lohikäärmeestä? Se on Kapteeninkadun uusin asukas, joka hankittiin alunperin Juno-toipilaan iloksi. Juno on omistajansa lailla “hiukan hajamielinen” eikä ole todennäköisesti vieläkään tajunnut, että taloudessa on joku uusi tyyppi, mutta siskonsa Luna on ottanut pinkin lohikäärmeen Junonkin edestä omakseen.
Aina ei uskoisi, että lusikassa pinkin pehmolohikäärmeen kanssa nukkuva Luna-koira osaa näyttää toisinaan näinkin pikkupaholaiselta. Onkohan tuo koira riivattu? Saatan lukea kaikessa rauhassa kirjaa, kun havahdun siihen, että minua tuijotetaan ovensuusta. Tai istua kämppäkaverini sängyllä kun tajuan, että minua tarkkaillaan peilin kautta. Jos tätä voi kutsua “tarkkailuksi”.
Aina tuo sama totinen, tuima tuijotus. Joko se kutsuu pimeitä voimia puolelleen ja yrittää langettaa ylleni keskiaikaisia kirouksia – tai sitten se tahtoo lihapullan.
Huomatkaa naamaton nalle, joka makaa lattialla koiran vieressä. Naamaton nalle lukeutuu niihin niinsanotusti parhaat päivänsä nähneisiin leluihin, jotka saivat kaikessa hiljaisuudessa lähtöpassit tovi sitten kun koirat olivat leikkimässä naapurissa. Nallen nimi kertonee kaiken olennaisen.
Pitänee seuraavaksi esitellä pinkki lohikäärme. Sitä en aio heittää pois ikinä siinä pelossa, että herään yhtenä yönä siihen, että tuo minikokoinen manaaja tuijottaa minua pimeydestä.
☊ IRON & WINE – DARK EYES
Vähän pelottava tuijotus, lukeeko se kenties ajatuksia eikä ole tyytyväinen vai…
voi kaamea! :D nauroin ihan ääneen, teksti ja kuvat meni niin hyvin yhteen, että ei vitsi! :DD
Olen miettinyt tätä nakkien tuijotusvimmaa enemmältikin, koska kaverini mäyräkoira Pentti vierailee meillä usein. Ja jos vaikkapa luen sängyllä kirjaa,Pentti ilmaantuu keskelle oviaukkoa ja tuijottaa ihan samaan malliin kuin Lunakin. Ei meikä pysty keskittymään jos jotain toimitusta katsotaan??! Saati jos tuijottavaan päähän pystyy helposti kuvittelemaan pienet sarvetkin.
“taas sama päivän asu, huoh. saisimpa edes uuden huivin.”♥
Joskus yöllä pimeässä herään yhtäkkiä tietoisena siitä, että minua tuijottaa mäyräkoira. Tämän kuvan nähtyäni olen iloinen, etten ole erottanut sen ilmettä.
En kestä.
Ei niin kovin eläinystävän näkemä paras koirakuva ikinä!
Näin puhelimella blogiasi lukevani täytyi vielä hieman zoomailla tuota kuvaa, että Lunan ilme erottui parhaiten, mutta onneksi tein niin: täältä kahvilan nurkkapöydästä pääsi katseen paljastuessa spontaani ja melko muheva naurukohtaus :D En silti haluaisi kohdata tuota katsetta silmästä silmään…
Niinpä! Hyvä, että ymmärrät tilanteen vakavuuden.
Ihana tuima tuijottaja! Nämä mäyräkoira postaukset kyllä pelastaa huononkin päivän. Täällä asuvalla mäyräneidillä myös samankaltaisia ilmeitä. Täällä asuva neiti kun on syntymälahjaksi saanut toisen silmänpuoliksi sinisenä perusilme on jo mulkoileva. Luna ehkä yrittää noitua sinut antamaan seuraavan ruuan pelkkinä lihapullina. Ehkä?!
Erittäin mahdollinen vaihtoehto. Vielä todennäköisempää on, että Luna tahtoo santsikierroksen.
Tän takia mulla on astma ;)
Hah! PSYKOSOMAATTINEN astma!
Tarpeeks pelottavaa herätä yöllä yhtäkkiä sängn viereen ilmestyneiden lasten tuijotukseen, koira lisää siihen ja se ois sydänkohtaus :D
haha evil eyes :D
NO NE!
Huikee ilme. HUIKEE.
Hyvin totta.
Ahahahahahaha :D :D
Et nauraisi noin paljon jos tuo koira tuijottais SUA.
Nämä sun kirjoittamat koirajutut ovat aivan parhautta!
Hei huippua kun tykkäät!