Lapissa asuva äitini ei täysin usko, että täällä etelässäkin on talvi, joten tuupataanpa eetteriin todistusaineistoa. Mellakan toimisto sijaitsee Merimiehenkadulla, jossa on setvitty kadunkulmiin kasaantuneita autokaaoksia, väistelty katoilta pudotettuja kinoksia ja autettu naapureita hädässä työntämällä lumeen juuttuneita autoja liikkeelle. Työtoverini näyttävät eskimoilta, kuten minäkin. Lieminen saapui tapaamiseen suksilla, se on kuulemma tällä hetkellä kaikkein kätevin tapa liikkua kaupungilla. Oli käynyt radiohaastattelukierroksellakin suksilla, hiihtänyt tyytyväisenä pitkin Hämeentietä. Liemisen ladut! Naurattaa myös kaduille kertyneet lumivallit, jotka asettavat autoilijoille talvisia haasteita: etsi ensin autosi kinosten alta, sen jälkeen etsi lapio.
Onhan tässä nyt oma tunnelmansa. Tykkään.
Tuo ensimmäinen kuva katolta putoavasta lumesta… taisin hengähtää ääneen sen upeuden ja tunnelman edessä.
Tuollaista lumimaisemaa ja -kaaosta odotin tänne kaakonkin kulmalle, mutta ei. Hätäseen viistoista senttiä lunta maassa, mut pakkasta senkin edestä.
Kiitos kaunis, ihanasti sanottu.
Haha, kyllä se lumikaaos ennättää vielä sinnekin!
Ihanasti tallennat tunnelmia Stella.
Kuvat muistuttivat taas entistä helsinkiläistä, nykyistä turkulaista, erosta Turun ja Helsingin välillä. Pääkaupunkiseudulla on aina enemmän lunta, on tullut se paikanpäälläkin todettua monena talvena, jos on siellä päin porukoilla piipahtanut. Oma fiiliksensä siinä kyllä. Vaan eipä sillä että takaisin kaipailisin.
Kiitos! Kiva kuulla, että tykkäät. Terkkuja Turkuun!
Pohjanmaalainen tuttu pilkkasi helsinkiläisiä, ollaan kuulemma avuttomia kun lunta tulee. No, meillä on kapeat kadut, mäkiä joihin bussit, rekat ja henkilöautot juuttuvat, paljon autoja, vähän paikkoja, ruuhkia, miljoona tuppautumassa samaan kaupunkiin päivittäin, junavuoroja niin tiheään, ettei kiskoja ehditä junien välissä puhdistaa… siihen kun tiputtaa kerralla useamman kymmenen senttiä lunta päälle… Mutta kaaoksessa elämisestäkin saa hauskoja tunnelmakuvia.
Haha! Niinpä. Naurattaa kyllä miten yllätyksenä lumi tuntuu joka talvi helsinkiläisille tulevan.
Eikö tuo autoa työntävä olekin aikaisempien kuvien Robert Smith? Ilmielävänä.
On! Robert Smith on viihtynyt viime aikoina Merimiehenkadun suunnalla.
Näistä kuvistahan saisi hienoja Helsinki-aiheisia postikortteja. Paras on lumeen hautautuneet autot ja toiseksi paras autoa työntävä nainen.
Totta! Paitsi että autoa työntää – pitkistä kiharoista huolimatta – mies eikä nainen.
Mahtavat kuvat! Talvea parhaimmillaan :))
Kiitos, niinpä!
Vau näitä kuvia!!
Kiitos! xxx
Minunkin äitini asuu Lapissa. Talvisin lähetän hänelle aina tällaisia kuvia jotta hän muistaisi että täälläkin on joskus lunta. Lumikuvien vastineena saapuu postissa villasukka- ja pipolähetyksiä.
Ooh mitä lähetyksiä! Ihana äiti sulla.
kiitos kuvista! Sinun blogisi on täynnä kuvia jotka liikuttavat jotain syvällä minun sisimmässäni. Niissä on jotain aitoa tunnelmaa. Tiedän että itse toimit kuvaajana mutta usein kuvia on ottanut Mikko ja muitakin nimiä on vilahtanut (keitä en tunne enkä siis siksi muista). Kaikille ansaittu kunnia ja sinulle kiitos että kokoat ne tänne yhteen blogiin. Luen blogiasi pääasiallisesti kirjoitustyylisi vuoksi mutta nuo kuvat ovat esteetikon silmille pelkkää hunajaa.
Kävin joululomalla Suomessa ja löysin tieni ihan uusiin putiikkeihin joista en ennen ollut tietoinenkaan. Visa vinkui kovempaa kuin Hoosianna kaupan kaiuttimissa kun ostoskassini täyttyivät esim. Dotsissa ja Tikaussa. Mainostin kyllä kaikille myyjille että olin löytänyt tieni sinne vain ja ainoastaan siksi että olin lukenut heistä sinun blogissasi…ja sain tietysti Dotsissa alennustakin siitä syystä. sekä myyjät että minä olimme yhtä iloisia blogisi olemassaolosta!
Voisinpa allekirjoittaa kaiken, mitä sanot (paitsi tällä hetkellä visan vingutus-osiota. Varmaan sitten kun tilanne toivon mukaan paranee ;)
Minun korvaani kyllä valitettavasti vähän särähti tuo Visan vinguttamis-kohta…. Näin materialistisessa maailmassa ihmisiltä tuntuu täysin hävinneen kontrolli, ostellaan hulluna limiitit tappiin eikä juurikaan mietitä, onko läheskään kaikille tavaroille todellista tarvetta. Mistä lie oire sekin sitten on, en tiedä. Itse pyrin ostamaan harvoin mutta laadukasta, ja silloinkin mietin tarkkaan tarvitsenko ko. tavaraa TODella. Loppujen lopuksi ihminen tulee toimeen yllättävän vähällä materialla.
Olen ihan samaa mieltä siitä, että kannattaa miettiä tarkoin mitä ostaa ja miksi. Itse kukin meistä on tainnut silti reissuillansa hullaantua uusissa kaupoissa!
Olen vähän ymmälläni tästä kommentista. Itsekin ostan harvemmin ja laadukasta. En kai kirjoittanut että ostin kaikkea tarpeetonta. Siksi nyt ostinkin vähän enemmän (eli useamman jutun kuin yksi) niitä mitä oikeasti tarvitsen -kun oli mahdollista. Kuten sanoin, asun ulkomailla enkä pääse Helsingin putiikkeihin harva se päivä. On myös kiva kun kotona, joka on ulkomailla, on jotain Suomesta. Olin jo pari kuukautta ennen joulua suunnitellut mitä näistä minulle uusista kaupoista tarvitsen. Pääosin oli pikkutavaraa kotiin koska vihdoinkin taloremontti on valmis ja pääsimme todella pienistä tiloista tavallisen kokoiseen taloon. Ei mikään linna, juuri sen kokoinen kun tarvitsemme. Se on vain vieläkin puoliksi tyhjillään kun en ole löytänyt huonekaluja ja muuta tarpeellista mistä oikeasti tykkään, mikä on laadukasta, eettistä ja hintakin kohdallaan. Mutta nyt löytyi.
Enkä koskaan osta limiittiä tappiin- olen liian pihi siihen.
Niin, sama tuli mieleen, että eihän kommentissasi sanottu, että olisit hankkinut mitään turhaa. Silloin kannattaa hankkia kun löytää asioita, joita oikeasti tarvitsee ja joista tosissaan tykkää – vaikka sitten enemmänkin kerralla.
Ok, ymmärsin ilmeisesti kirjoituksen hieman väärin (sähköisen viestinnän haittapuolia). En tarkoittanut pahalla tai edes henkilökohtaisesti. Onnea uuteen kotiisi! :)
Ainiin, onnea sinne tosiaan!
Kiitos kaunis, ihanaa kun luet!
xxx
Mila! Kiitos kaunis kommentista – ihana kuulla, että olet tykännyt, niin kuvista kuin blogista yleisesti. Onneksi lähipiiristä löytyy näitä taitavia valokuvaajia, jotka ottavat kuvia apunani silloin kun en itse voi olla kameran takana. Hei ihan huippua, että löysit Dotsista ja Tikausta ihania asioita! Lempikauppojani molemmat.
Mahtava tuo autokuva, missä kinokseen hautautuneista näkyy vaan peilit. :D Hauskoja nämä sun talvikuvat muutenkin.
Keskustassa on tainnut pyryttääkin nyt kaikkein sakeimmin, koska kaupungin itäpuolen autojen päällä oli paljon vaatimattomammat sentit. Itsekin urheilin tänään lapioimalla aurauksen jäänteet oman peltilehmäni ympäriltä. Äyskäri ei ollut paljon tarjoilulusikkaa kummempi, mutta kevyellä pakkaslumella homma kävi silti ihan huvittelusta. Nenäänkin tuli terve punotus näin perjantain kunniaksi. Tällaisena talvi on aika jees.
No niinpä! Olen kyllä kiitellyt jumalia siitä, ettei itse tarvitse liikkua autolla, koska omansa etsiminen kinosten alta olisi just nyt melkoinen homma. Paitsi tietysti jos olisi Jeep Wrangler jonka erottaisi muodosta. Hmmmm.
Eipä autoa kannata hankkia, jos ei sitä ehdottomasti tarvitse. Ylläpitokustannuksilla ajelee jo muutaman siivun taksillakin. Helsingissä on sen verran hyvä julkinen liikenne, että auto on minullekin ylellisyyttä, jota ilmankin pärjäisin. Jopa täällä laitakaupungilla. Ajelen kerran tai pari viikossa talvella, kesällä vähän enemmän.
Pidemmillä kotimaan reissuilla ja eläimiä kuskatessa autosta on ollut iloa. Kahta elikkoa on vähän haasteellista raahata julkisilla matkatavaroiden lisäksi, kun ne eivät ole itse kipittäviä koirulaisia. Voisin kyllä harkita jakavani auton käytön ja kustannukset jonkun muun satunnaisesti tarvitsevan kanssa. Vanhassa, ikäisekseen hyväkuntoisessa autossa kulut ovat kohtuulliset, mutta onhan se niin, että huoleton on hevoseton…
Yllättävän usein sitä autoa tarvitsisi työnsä takia, joskus koirienkin – esimerkiksi nyt pakkasilla on aika työlästä kulkea palelevien eläinten kanssa ihan jo paria korttelia pidempiä matkoja. No, onneksi tähän asti on pärjätty (nyt jo edesmenneellä, nyyh!) Kutsuplussalla, takseilla ja julkisella liikenteellä.