Taannoiset lumikuvat saivat kovasti kehuja – kiitos! Toivoitte myös, että tuiskussa tallentuneista kuvista tärähtäisi eetteriin enemmänkin ruutuja. Ruutuja riittää, joten saamanne pitää. Tämä onkin täydellinen hetki aloittaa Nikonin kanssa uuden vuoden kunniaksi keksimäni juttusarja, jossa te siellä ruudun toisella puolella saatte vapaasti esittää toiveita siitä mistä haluatte nähdä kuvia ja minä otan asiaksi toteuttaa noita toiveita. Palaan aiheeseen tuonnempana, ensin ne lumikuvat osa 2. Oli vähän vaikeuksia valita, mutta tässäpä omat suosikkini tuosta tovi sitten napatusta henkilökuvasarjasta.
Joku teistä kysyi miten tälläisiä kuvia saa. Rakastan äärimmäisiä sääolosuhteita, joten sanoisin, että tärkeintä on olla vähän hullu ja painella kameran kanssa ulos juuri silloin kun muut pysyvät visusti sisällä. Mitä sekopäisempi sää, sen enemmän tarvitaan kärsivällisyyttä ja kokeilunhalua kuvien ottamiseen – ja sen palkitsevampaa on saada onnistuneita otoksia. Lataa kameran akku täyteen ja pue liioitellun lämpimästi, sillä kokeillessa tulee aivan varmasti vilu. Itse olen opetellut kuvaamaan tumput kädessä, koska sormipaleltumat eivät varsinaisesti ruoki luovuutta.
Toiseksi suosittelen lähestymään äärisäissä kuvaamista siitä armollisesta näkökulmasta, että kuvan tunnelma on tärkeämpi kuin sen tekninen täydellisyys. Tekniikkaa ehtii aina treenata ja taidot kehittyvät kuvaamalla, mutta teknisesti täydellinen kuva ilman tunnelmaa on vain epäkiinnostava.
Tunnelma syntyy monenlaisista aineksista. Jos kuvaat järjestelmäkameralla, kaikkein olennaisinta on hylätä kameran automaattisäädöt (nyt heti) ja opetella säätämään itse herkkyyden, aukon ja suljinajan – tuon pyhän kolminaisuuden, joka määrittelee valokuvauksessa oikeastaan kaiken. Manuaalisäädöt voivat tuntua alkuun vaikeilta, mutta ne oppii nopeammin kuin uskookaan. Kun alkaa tajuta mitkä asiat vaikuttavat kuvan syntymiseen, on helpompaa ja hitosti palkitsevampaa lähteä testaamaan miten saa aikaan omalta tuntuvaa jälkeä, jossa on tunnelmaa.
Nopeita vinkkejä tunnelman tavoittamiseen: kokeile alivalottaa tai ylivalottaa. Kuvaa eri korkeudelta: kipua lumikinoksen päälle tai katso miltä maailma näyttää maanpinnasta. Tule lähemmäs, rajaa tiukemmin. Itse tykkään kontrastista, siitä että valkoinen on valkoista ja musta sakeaa ja syvää. Jätän usein kuviin liikettä, minusta se saa ne hengittämään. Tiukka syväterävyys tekee kuvista intensiivisen, siksi kuvaan usein suurilla aukoilla. Joskus kaikkein kauneimmissa kuvissa sattumalla on sijansa. Esimerkiksi allaolevassa ruudussa liike on heilauttanut terävyysalueen kasvoista hihaan ja juuri se tuo ruutuun tunnelmaa. Joku on siitä varmasti toista mieltä. Se valokuvaamisessa onkin hienoa, että jokainen saa tehdä juuri sennäköistä kuvaa, josta pitää.
Jos haluat kuvata lumipyryssä ihmisiä, saat arkirealistisia kuvia kuvaamalla hartiat kyyryssä kiiruhtavia ohikulkijoita. Lyyristen lumikuvien salaisuus on siinä, että onnistuu saamaan linssinsä eteen jonkun, joka tykkää tiheästä tuiskusta aivan yhtä paljon eikä välitä, vaikka kantapäät jäätyvät katuun kiinni. Valitse siis kohde tarkoituksen mukaan. Kuulostipa kylmältä! Suomeksi: kuvaa ystäviä, rakkaita, ihmisiä joista pidät ja jotka pitävät tarpeeksi sinusta palellakseen vuoksesi.
(Olen muuten kuullut koirista, jotka tykkäävät talvikeleistä, mutta en suosittele mäyräkoiria. Niiden rakkaus valokuvaaviin omistajiinsa loppuu heti kun lämpötila tipahtaa pakkasen puolelle eikä edes nakki saa sitä roihahtamaan tuleen. Ei ole luvassa kuvia pyryssä kirmaavista mäyräkoirista.)
Tekninen resepti näihin kuviin oli suurin mahdollinen aukko, joka jättää pienen terävyysalueen ympäriltä kaiken muun utuiseksi, lyhyt suljinaika, joka pysäyttää hiutaleet, ja kiinteäpolttovälinen linssi, joka tekee kaikesta kaunista. Itse kuvaan lähes kaikki kuvani Nikonin 50-millisellä f/1.4 aukon objektiivilla. Se on täydellinen tilanteisiin, joissa kuviin tarvitaan valovoimaa ja syväterävyyttä. Ollakseni rehellinen se on minusta täydellinen melkein kaikkiin tilanteisiin, mutta se on makuasia.
Jos haluatte syventyä valokuvaamisen teknisiin vinkkeleihin, suosittelen Eeva Kolun valokuvausaiheisia kirjoituksia, joista löytyy suomeksi ja selkokielellä pilvin pimein perusasioita, vinkkejä ja niksejä.
Käynnistetäänpä samalla kuukauden kuvatoive: mitä haluaisitte nähdä ensi kerralla? Nyt saatte haastaa, liittyipä toive sitten sisältöön, toteutustapaan tai vaikka tekniikkaan. Toteutan toiveista ainakin yhden, ehkä luultavasti useammankin. Jännittää jo etukäteen, mutta – HIT ME!
Kirjoitus on osa yhteistyössä Nikonin kanssa toteutettua juttusarjaa, jossa katsotaan maailmaa linssin läpi ja otetaan kuvia, joita te haluatte nähdä.
Huippu sarja ja tunnelmallisia kuvia, tykkään! Aina myös naurattaa nointeidän mäyrikset, oma hyvä kun suostuu yöksi sisälle tulemaan koska joka keli lempi keli :D
Niin kauniita, taianomaisia, tunnerikkaita kuvia. Kiitos.
Onnekseni asun paikkakunnalla, missä lumipyry ei ole äärimmäinen sääolosuhde vaan talvisin lähes jokaviikkoinen ilo (toisille toki myös kauhu). Ei siihen siltikään kyllästy.
Kuvaushaaste rappioromantikolta: Etsi kotikaupungistasi jokin yleisesti rumana / likaisena / rapistuneena / muuten vain epämieluisana pidetty paikka tai asia ja pyri näyttämään kuvien välityksellä kohteesta odottamaton, kauniimpi puoli.
Anteeksi, että vastaan näin myöhään, mutta kiitos – ihana kuulla että tykkäsit kuvista. Ja kiitos toiveesta! Se onkin kiinnostava. Taitaa käydä niin, että mun täytyy toteuttaa useampia näistä, kun en osaa valita vain yhtä.
Minäkin toivoisin keittiökuvia. Viime aikoina olen itse kuvannut paljon kanavia (Hollannissa) ja sitä kuinka asiat heijastuu veden pinnasta. Olisi kiva nähdä miten sinä kuvaisit heijastuksia, joten se on toinen toiveeni. Talvikuvia on myös kiva katsoa kun täällä ei olla päästy lumesta nauttimaan. Niin, ja meri tietenkin. Mielestäni sulla on uskomattoman kaunis tapa kuvata merta :)
Kiitos Katri, paljon ihania toiveita! Tässä tulee nyt kyllä ihan runsaudenpula kiinnostavien ehdotusten keskellä. Täytyy alkaa ehkä toteuttaa näitä joka viikko ;)
Olisi kiva lukea ja katsoa enemmän sun luovasta prosessista, jolla tarkastelet maailmaa ja editoit kuvia. :-) En tiedä, voiko omaa taiteellista lahjakkuuttaan purkaa auki, mutta tämä olisi minusta hurjan mielenkiintoista luettavaa. Mitkä asiat yleensä pysäyttävät ja saavat kaivamaan kameran esiin, rajaatko kuvia jotenkin jne.
Kiitos Riitta, tämä olikin mielenkiintoinen ehdotus. Jäin oikein miettimään mitä osaisin kertoa aiheesta. Pitääpä antaa tämän muhia tovin. Varmasti palaan aiheeseen muodossa tai toisessa.
Aluksi mietin, että toivon lisää kuvia miehistä, sillä se näkökulma on niin kiinnostava, että nainen kuvaa miehiä, ihan ilman tarkoitusta. Sitten tuumin, että myös omakuvia olisi mahtava nähdä. Osalle selfie-kulttuuri on pinnallisuutta, mutta minusta omakuvien tietynlainen rajattu ja tietoinen kuvamaailma on viehko.
Kuviasi on joka tapauksessa ilo katsoa.
Kiitos kauniista sanoistasi ja molemmista toiveista – kiinnostavia ovat!
Kuvaisit lisää teidän kotia ja keittiötä, pliiis ;D
Keittiö ja koti saa kyllä paljon ääniä, otan vakavaan harkintaan!
Jatka äärisääkuvauksia loskakelissä, olisi kiva nähdä saatko myös sen näyttämään kiehtovalta.
Hahaha! No tässäpä on haaste kerrakseen. Otetaan harkintaan!
Hienoja kuvia, kiitos.
Kiitos, kiva kuulla että tykkäät.
Sun täytyy kuvata Jarskin tukkatutoriaali! :D Välillä nähnyt kuvia siitä tässä sun blogissa missä sillä on niin täydellinen nuttura, ite en osaa laittaa hiuksia edes kunnolliselle ponnarille! Eli lisää kuvia Jarskista ja siitä miten se laittaa hiuksensa, haha
HAHAHAHA! Mahtava idea. Ehkä, ehkä!
Oi mikä ihana juttusarja! Toivon että kuvaisit viisi asiaa jotka tekee sut onnelliseksi.
Oi mikä ihana toive!
Liikkeestä – kulmien taakse kolisevista raitiovaunuista, tuulen lennättämistä lehdistä, juoksevista ihmisistä, tanssista, hiusten heilautuksesta.
Että tekisit kuvasarjan, jossa vangitset liike-energiaa.
Tykkään! Kiitos tästä toiveesta.
Huikean hienoja kuvia.
Liittymättä mihinkään: onko Pablo Nerudan Kysymysten kirja tuttu? Jostain syystä tulit siitä mieleen.
Kiitos! Pablo Nerudan monet teokset ovat tuttuja, mutta Kysymysten kirja ei. Googlasin, hieno lainaus tuli vastaan:
“Uskotko että dromedaarit
säilyttävät kuuta kyttyrässään?
Eivätkö ne kylväkin sen valoa
aavikoille salaa ja sisukkaasti?
Eikö meri olekin hetkeksi
annettu maalle lainaksi?
Eikö meidän kuuluisi palauttaa
se vuorovesineen kuulle?”
Ehkä pitää ottaa lähempään tarkasteluun.
Kuvaat yhtä ihanasti kun kirjoitat. Mutta kuvaa seuraavaksi hevosia, jostain uudesta, täällä ennen näkemättömästä kulmasta.
Tää oli hyvä!! …vatsan alta .. ?
Ehkä kuvaan pientä pullukkaa Lissu-ponia pyöreän ja pörröisen mahansa alta!
Hahhaa .. jep!
Ps. Meikä roikkui erään kerran komeen ratsun alla satuloineen pää alaspäin. En suosittele.
Auts!! En aio kokeilla.
Ooh, joooo! Ja kiitos, ihanasti sanottu.
Näissä kuvissa on kyllä lämpöä ja niin paljon tunnetta. En osaa toivoa mitään. Sinä aina yllätät kuitenkin. No, ehkä olis kiva nähdä miltä teillä näyttää kun on sotkuista!
Haha! Oh dear. Kiitos, kiva kuulla että tykkäät!
Hei olipa ihana ja inspiroiva postaus! Mun toive: sun kahdet eri kasvot. Eli kaks versioo susta. Toteutustapa vapaa.
Kiitos, kehusta ja toiveesta!
R-A-K-A-S-T-A-N sun kuvia! Mulla lojuu hieno Nikoni kaapissa, kun ei ole muka aikaa harjoitella. Eli kiitos kaikista valokuvausvinkeistä, nyt se penteleen kamera lähtee mun kanssa liikkeelle…..
Juu kaivele kamera kaapista ja ota se mukaan, sitten tulee kuvattuakin! Mahtavaa, että tykkäät xxx
Nice! Tykkäsin tästä. Alkaa taas pikkuhiljaa suhde kameraan lämmetä.
Hei mahtavaa! Kamera käteen ja leikkimään vaan.
Ihana ihana postaus! Ja ihan huikeita kuvia. Olet sä taitava. Toivon lisää näitä henkilökuvia, eikä haittaa jos linssin eessä on näitä pitkätukkaisia komistuksia.
Hei kiitos, kiva kuulla että tykkäsit! Heh, kuvaan pitkätukkaisia komistuksia kyllä aina kun niitä on näköpiirissä.
Jee, mahtavaa! Kuvailen itsekin, viime aikoina kylläkin lähinnä nopeita tilanneräpsyjä iPhonella. Järkkärillä olen kuvannut tähän asti lähinnä puoliautomaattisäädöillä, mutta valkotasapainoa ja ISO-arvoa olen sentään säätänyt… Pitäisi ottaa tarkempaan kokeiluun nuo muutkin manuaalit namiskat. Saan keväällä kämppikseksi kuvausta paljonkin harrastaneen frendin, joten ehkä siitä tulee boostia hommaan, kun voi nopeasti kysyä osaavammalta neuvoja. Huippua saada täältäkin juuri tämäntyyppisiä vinkkejä siihen, miten mikäkin aukon ja valotuksen valinta vaikuttaa kuviin. Kädenjälki ja “silmä” asioiden näkemiseen ja visuaaliseen poimimiseen on sitten kuitenkin jokaisella omanlaisensa.
Millos niitä isompia ja tilankäytöstäkin kertovia keittiökuvia tulee? Sain juuri oman remppani valmiiksi ja mun soppaputka on ihan erilainen kuin teillä, (siellä on väriä, hui!) mutta yhtä kaikki ihana sekin. Siksi juuri hauska nähdä ihan toista tyyliä upeasti toteutettuna, kuten aiemmat keittiökuvasi jo kertoivat. Kaikki luontoon, kaupunkimiljööseen ja näihin nivoutuvaan elämääsi liittyvät kuvat ja tarinat ovat ihania myös.
Puoliautomatiikka on kyllä hyvä tapa päästä manuaalisäätöihin sisään, ei yhtään huono! Ja hei, jos lähipiirissä on valokuvataitoisia ja -intoisia ihmisiä, kannattaa lähteä vaikka yhdessä kuvaamaan, sparrausavusta on aina iloa ja hyötyä.
Laajemmat keittiökuvat odottelevat vielä sitä, että saisimme keittiön viereisellä seinustalla olevat putket peitettyä. Päivänvalokaan ei tahdo vielä oikein riittää hyvien kuvien ottamiseen, sillä keittiö on koostaan huolimatta asunnon pienimmät ikkunat ja vähiten luonnonvaloa. Mutta katson josko saisin jotain julkaisukelpoisia välivaihekuvia napattua!
Välivaihekuvat, ehkä rehellisellä remppa-angstilla höystettynä, olisivat varmaan monesta kiinnostavia myös.
Rehellinen remppa-angsti kyllä onnistuu!
Haluaisin nähdä miltä näytät aamuisin! Vastaherännyt omakuva ilman meikkiä!
Haha! Kiitos toiveesta! Se onkin sitten hehkeä näky.
Hyviä vinkkejä, kiitos. Nämä kuvat on ihan mahtavia, tunnetta täynnä. :) Sisätiloissa kuvaamisesta olisi kiva saada vinkkejä.
Kiitos Outi, kiva kuulla että tykkäät! Hmm, sisätilat – kiitos toiveesta.
Komppaan tätä toivetta. Jatkojalostan vielä kysymyksellä, miten taivutat harmaiden talvipäivien luonnonvaloa kuvissasi?
Hei jee, tämähän onkin hyvä että äänestätte myös toistenne toiveita. Ja kiitos jatkokysymyksestä!
I h a n a postaus :-) kiitos! Juon höyryävää hunajacapuccinoa ja luen blogeja… ja, en odota kevättä, enkä mitään, vaan nautin joka hetkestä :-) täältä saa aina hyvän mielen! Mulla on ollu aina haaveena kamera. Se tulee kun on aika. Rakastan haasteita ;-) jos saa toivoa kuvia, niin kahden ääripäiden mahduttaminen yhteen kuvaan. Olipa ne ääripäät mitä tahansa… kolmen jos saa, on taitava!! Ja, hymyjä, kahvia, puulattioita ja koiruuksia <3
Kiitos ja aurinkoa hihoihin!
Oho, ensimmäinen toive tipahti heti ja vielä aika kiinnostava sellainen – kiitos! Kiva kuulla, että tykkäsit. Tilailen universumilta sulle kameran sitten kun hetki on oikea xxx
Uuh.. joo, kiittelen! :-)
No, sulla on taikaa, joten harvoin viitsin haastetoiveita kelleen esittää ;-) Sulle kannattaa!
Ooh. Kiitos xxx