Kaupallinen yhteistyö, Iittala ja Asennemedia

Minulta on toivottu pitkään juttuja luovuudesta ja inspiraatiosta, mutta siitä on niin paljon sanottavaa, etten ole tiennyt mistä edes aloittaisin. Lupaan, että tänä keväänä tartun näihin asioihin isommin! Nyt sain nimittäin oivan tilaisuuden ottaa varaslähdön aiheeseen, sillä Iittala haastoi minut pohtimaan mikä minua inspiroi arjessa, miten löydän inspiraation työpäiviini ja miten ruokin luovuuttani kiireisen arjen keskellä. Aah mikä aihe! Olen pohtinut viime aikoina paljon juuri näitä asioita, joten tähän oli helppo heittäytyä ilomielin mukaan.

Aihe on paitsi minulle, myös Iittalalle ajankohtainen, sillä Iittala on luonut kokoelman uusia kuvioita tutun mukin muodossa. Iittala Graphics -sarjan muotokieleltään vahvat, persoonalliset printit ovat antaneet Heikki Orvolan suunnittelemalle Aika-mukille uuden, elävän ilmeen. Sarjan neljä mukia sopivat käyttöön niin sellaisenaan vaikka aamukahvikuppeina kuin osana isompaa kattausta. Kuvitusten takaa löytyy neljä kansainvälistä taiteilijaa, jotka ovat saaneet pistää luovuutensa kehiin: lopputulokset ovat todella erilaiset keskenään, mutta niitä yhdistää raikas ja moderni ote pohjoismaiseen suunnitteluun.

Tykkään kovasti, sekä Iittalan yhteistyöstä kansainvälisten taiteilijoiden kanssa että itse lopputuloksesta. Valkoisilla perusastioilla on aikansa ja paikkansa astiakaapissa, mutta ihastuin ajatukseen, että esimerkiksi kahvimukeina voisi olla jotain aivan muuta. Jotain persoonallista, minimalististen astioiden rivistä erottuvaa, joka toisi aamuihin ja työpäivän kahvitaukoihin ripauksen uutta inspiraatiota. Kahvin suurena ystävänä arvostan myös mukin suurta kokoa: useimmat aamut yksinkertaisesti vaativat vähintään tuon 0,4l kokoisen kahvimukin. Iltaisin tulee juotua paljon teetä, siihenkin isokokoinen muki on omiaan.

Nelikosta oli helppo poimia oma suosikki: ihastuin heti Bostonissa vaikuttavan Christopher DeLorenzon suunnittelemaan mustavalkoiseen Shaped/shifted -mukiin. Se on graafinen tulkinta luonnosta, jossa näkyy ihmisen kädenjälki: puoliabstraktissa sommitelmassa kohtaavat orgaaniset muodot ja geometriset kuviot. Tykkäsin erityisen paljon designin ajattomuudesta. Se voisi yhtä hyvin olla 50-luvun retroklassikko, 70-luvun keramiikkaa tai peräisin vaikka 60-luvun psykedeelisestä taideskenestä. Sopii hyvin kotiimme, joka on muutenkin rento sekamelska eri vuosikymmenten vaikutteita, värejä ja kuvioita. Kannattaa kurkata myös muut Graphics-sarjan mukit, niiden värit ja printit piristävät takuulla aamiaispöytää. Varsinkin surrealistinen Anemone on unenomaisella tavalla ihana (ja puhuttelee minua myös siksi, että koirani koko nimi on Juno Anemona).

Oma työni on luonteeltaan luovaa: kirjoitan, kuvaan ja konseptoin. Inspiraatio ja ideat saisivat mieluiten virrata vapaasti ihan joka päivä, mutta hetkittäin varsin kiireisen arjen keskellä se ei ole mikään itsestäänselvyys. Onneksi on erilaisia keinoja pitää sitä yllä. Ehkä näistä havainnoistani on iloa teillekin, vaikka ette puuhailisi päivissänne samanlaisten asioiden parissa – luovasta ajattelusta ja inspiraatiosta on hyötyä meille kaikille niin työssämme kuin arjessamme, vaikka emme olisi graafikoita, valokuvaajia tai kirjoittajia.

Ei ole ollenkaan yhdentekevää millä tavalla aloittaa päivänsä, aamulla on nimittäin tapana määrittää koko päivän kulku. En ole koskaan ollut mikään aamuihminen ja epäilen, että siksi arkeni olikin ihan liian kauan stressaava ja kaaoottinen. Nyt kun en ole enää sidottu toimistoelämään, vaan työskentelen pääasiallisesti kotoa ja vastaan itse aikatauluistani, voin vaikuttaa niin paljon enemmän siihen millaisia aamuni ovat.

En mielelläni sovi mitään menoja aamuihin, olen hitaasti käynnistyvää tyyppiä ja aloitan päiväni mieluiten ilman aikaisia lähtöjä tai palavereita, joissa pitää esimerkiksi puhua. On kiireisiä päiviä, kun täytyy vaan avata tietokone heti kun saan tiirikoitua silmät auki, mutta rennompina aamuina tykkään juoda kahvini kaikessa rauhassa, valita fiilikseen sopivaa musiikkia soimaan, selata lehtiä, kurkkia ikkunasta miltä maailma tänään näyttää ja virittäytyä päivään.

Ympäristön visuaalisuudella ja tunnelmalla on merkitystä. Mieli pysyy virkeänä, kun tila ympärillä ruokkii eikä tukahduta luovuutta. Tykkään, että tila on tuuletettu ja valo saa liikkua vapaasti. Ikkunoissamme ei ole verhoja lainkaan – anteeksi vastapäisten talojen asukit, mutta en halua blokata sitä vähää valoa, jonka Suomessa saamme!

Keräilen ympärilleni inspiroivia asioita. Vaihtuvaan näyttelyyn kuuluu useimmiten kirjoja, kuvia ja tekstinpätkiä, mutta joskus muutakin, erikoisen mallinen esine, kivi, harvinaisella tavalla haalistunut väri, kirpparilta löytynyt maalaus. Niiden energia pitää ilmapiirin latautuneena.

Myös viherkasvit ruokkivat luovuutta ja hyvää ilmapiiriä, niitä onkin meillä lähes joka huoneessa. Onneksi Jarno pitää ne hengissä ja hyvinvoivina, koska kuolleina retkottavilla vehkoilla ei valitettavasti ole samanlaista vaikutusta (olen testannut).

Keskittyminen ei onnistu, jos tila on sotkun vallassa. Asioiden ei suinkaan tarvitse olla sotilaallisessa järjestyksessä, päinvastoin – pöydillämme vallitsee usein pieni luova kaaos, kun meneillään oleviin projekteihin (ja päähänpistoihin) liittyvät paperit, kirjat ja tavarat ovat levällään ympärillämme. Pyrimme kuitenkin pitämään laskut, kuitit, laturit, piuhat ja muut valokuvaavan työparin arkipäivään kuuluvat roinat poissa pinnoilta. Aina se ei onnistu ja mieli alkaa taas vaeltaa levottomana. Silloin täytyy pitää pieni siivoushetki, että saa taas keskittymiskyvystä kiinni.

Tärkeintä on taide! Musiikki, kirjat, elokuvat ja kuvataiteet ovat minulle jatkuvan luovuuden ja inspiraation lähde.

Joskus käy niin, että musiikki aiheuttaa odottamatta hillittömän inspiraatiopiikin ja avaan tietokoneen keskellä yötä. Usein myös etsin ihan tarkoituksella sopivaa musiikkia päästäkseni kirjoitus- tai kuvankäsittelyvireeseen: musiikilla voi helposti määrittää oman mielentilan ja päivän teeman. Voisin kirjoittaa aiheesta kymmensivuisen esseen, mutta ehkäpä syvennyn tähän tarkemmin toisella kerralla.

Jos työn alla on uuden visuaalisen konseptin ideointi, selaan monesti taidekirjoja, muotilehtiä ja vanhojen levyjen kansilehtisiä. Silloin tällöin tongin ideoita myös Pinterestistä. Sieltä löytyy nimittäin ilmeisimpien trendijuttujen lisäksi muutakin silmän- ja sielunruokaa: vanhoja valokuvia, taidetta ja graafisen suunnittelun helmiä keikkaflaijereista kirjojen taittoon. Parhaita ovat luovasti kuratoidut kuvakokoelmat, joista voi saada uusia ajatuksia erilaisten visuaalisten elementtien yllättävään yhdistelyyn.

Elokuvat ruokkivat luovuutta monella tasolla: niistä tulee poimittua niin tunnelmia, visuaalisia elementtejä kuin ajatuksia kirjoittamiseen. Hyviä elokuvia ei tule liikaa vastaan, mutta inspiroiviksi osoittautuneita leffoja voi onneksi katsoa monta kertaa uudestaan, koska niistä löytää jokaisella kerralla jotain uutta.

Luin juuri, että Christopher DeLorenzon taiteellinen työ perustuu filosofiaan, että mikä tahansa voi johdattaa uuden äärelle: kaikki johtaa johonkin, kun on vaan sille avoin. Hän inspiroituu itse erityisesti elokuvista ja kirjallisuudesta.

Yksi parhaista tavoista saada luovuus valloilleen on sulkea tietokone ja ottaa käteen kynä tai sivellin. Ihan sama vaikka piirtely tai maalaaminen ei liittyisi varsinaiseen työhön tai tehtävään mitenkään, tarkoitus onkin tyhjentää päästä turha stressi ja häly, ja tuupata ajatukset uusille radoille.

Pidän usein muistikirjaa lähellä ja suttaan sen sivuille sanoja, lauseenpätkiä ja kuvia. Eniten tykkään kuitenkin maalaamisesta, sillä väreillä on mieleen valtava, alitajuinen voima. Saatan työstää värejä vaikka sormin, pyrkimättä sen kummemmin mihinkään tiettyyn lopputulokseen. Tuntuu vaan hyvältä täyttää valkoista pintaa väreillä ja piirtää esiin muotoja, sekoitella sävyjä, luoda kuvioita ja tekstuureita raapimalla, kaapimalla tai hankaamalla. Kun on viettänyt tunnin värien keskellä, mieli on kirkas ja autuas kuin valkoinen aamuvalo ja siellä on taas tilaa ihan uudelle. Maalaamisella on myös voimakas terapeuttinen vaikutus, mutta se onkin taas ihan toinen tarina.

Inspiroidun jatkuvasti myös muista ihmisistä. Asioita ei kannata pyöritellä loputtomiin omassa päässä, jos ne eivät tunnu etenevän: monesti suunta selkeytyy parhaiten puhumalla muiden kanssa. Kysyn usein muiden mielipiteitä, kaikkein useimmiten tietysti Jarnon, sillä teemme paljon töitä yhdessä, mutta myös ystävien, kollegoiden, ihmisten joiden mielipiteitä ja näkemystä arvostan. Keskustelun lomassa saa usein ihan uusia ideoita ja näkökulmia, toiset ajatukset saattavat vahvistua, toiset muuttua tai unohtua. Ja vaikka olisi ihan eri mieltä keskustelukumppaninsa kanssa, on jokatapauksessa saanut heijastuspintaa ajatuksilleen.

Joskus ei vaan lähde, vaikka kaikki olisi kohdallaan. Mailaa puristamalla ei synny mitään hyvää, parasta mitä silloin voi tehdä on nousta ja puuhata vähän aikaa jotain ihan muuta. Venyttelen, pyörittelen niskaani, juon vettä. Maanittelen koiran mukaan vilttinsä alta ja käyn vähän ulkona jaloittelemassa. Pää saa happea ja ajatukset tuulettuvat. Sen jälkeen on kummasti taas uutta virtaa. Varsinkin kunnon hikiliikunnan jälkeen ideat säkenöivät! Haluaisinkin tänä keväänä alkaa käydä aamutreeneissä, sillä se on loistava tapa aloittaa työpäivä.

Luovuuden ja inspiraation ylläpitämisestä ei lopulta tarvitse tehdä mitään isoa operaatiota. Kyse on oikeastaan pienistä asioista. Siitä, että ihan tavallisen työpäivän keskellä pidetään fiilistä yllä soittamalla musiikkia, kootaan ympärille asioita joista tulee inspiroitunut olo, juodaan kahvi mukista joka saa ajatukset laukkaamaan, avataan muistilehtiö silloin kun kaivataan uusia ideoita tai näkökulmia, puhutaan ja pallotellaan ajatuksia muiden ihmisten kanssa. Pidetään silmät ja korvat auki, sillä kaikessa voi piillä kauneutta tai jotain muuta kiinnostavaa – ja mikä tahansa voi johtaa johonkin uuteen.

Heräsikö ajatuksia tai muita vinkkejä? Miten ruokitte itse luovuuttanne arjessa? Kommenttiloota on teidän, kuten aina.

PHOTOS BY STELLA HARASEK & JARNO JUSSILA