Pääsiäinen on aina ollut pyhien kummajainen. Se tulee takavasemmalta, on jo täällä ennen kuin ehdin suunnitella yhtään mitään sen varalle. Ihmiset vaan häipyvät työpaikoiltaan kun minä vielä yritän soitella niille työasioista, on kuulemma kiirastorstai ja kiire mökille, Leville, mummolaan. Häkeltyneenä seuraan somesta kuinka perheet hiihtävät jäällä, valmistelevat pääsiäisillallisia ja syövät suklaamunia. Kadulla kävelee vastaan pikkunoidiksi pukeutuneita lapsia, virpomisenkin olen unohtanut.
Ainoa pääsiäisperinne, josta pidän joka vuosi kiinni, on pajunkissat. Haen ne kukkakaupasta tien toiselta puolelta, valitsen niille kauneimman maljakon. Annan niiden paistatella päivää ikkunalaudalla, saatan ohimennessäni hipaista. Pajunkissa on minusta yksi suomen kielen kauneimmista sanoista, niin viaton ja pehmeä, vähän pörröinen. Hiukan uninen kuin silmänsä juuri aukaissut kissanpentu, joka naukuu ilman ääntä.
Kun kannoin pajunkissat kotiin, muistin yhtäkkiä kuinka istuin veljeni kanssa tahmein sormin liimaamassa pajunoksiin värikkäitä höyheniä. Tornionjokilaakson kevät näytti paljon enemmän talvelta kuin kevät Helsingissä, mutta aurinko sai hanget hohtamaan epätodellisen valkeina, kun kävelimme nenät mustattuina pihatietä alas Rantatielle. Emme ymmärtäneet virpomisesta yhtään mitään emmekä osanneet kunnolla vielä kieltäkään, mutta olimme opetelleet suomenkielisen lorun, koska ilmainen suklaa kiinnosti.
Parasta pääsiäisessä on sen rooli kahden vuodenajan välissä: kun pääsiäinen päättyy, pitkä ja pimeä talvi on virallisesti ohi. Vaikka kevättä on odottanut vuodenvaihteesta saakka, sen ensimmäiset merkit tulevat silti vähän varkain. Yhtäkkiä päivät ovat venähtäneet pitkiksi ja valoisiksi, valot täytyy sytyttää vasta illalla. Kadut ovat sulat, aurinko saa posket hohkamaan. Tulevasta kesästä uskaltaa jo uneksia: tuntuu vihdoin mahdolliselta, että jonain aamuna tämä routa on sulanut, viimeinenkin jääriite kadonnut lammikoiden päältä ja ulos voi lähteä talvitakin sijaan pelkässä t-paidassa. Sandaaleita tai kesämekkoja en vielä ajattele, t-paitahaave on tarpeeksi, huhtikuun ensimmäiseen sunnuntaihin sopivankokoinen unelma.
Pääsiäisillallisen virkaa toimitti kulhollinen lohta, avokadoa ja lehtikaalta. Emme olleet valmistaneet sitä aiemmin itse enkä oikeastaan tiedä miksi, oli superhelppoa ja hyvää. Minä tein lohelle marinadin limestä, soijasta ja chilistä, Jarno paahtoi seesaminsiemenet. Koirat istuivat keittiön pöydän alla odottamassa omaa pääsiäisillallistaan: kun meillä on kalaa, ne tietävät saavansa nahan ja alkavat odottaa sitä heti kun kala avataan kääreistään.
Meillä ei ollut suklaamunia, en oikeastaan ajatellut koko asiaa, mutta sitten muistin pashan! Hämmentävän pääsiäisherkun, joka on kuitenkin niin paljon vähemmän hämmentävä kuin mämmi. Ostin toiveikkaana purkillisen ja katoin sen itselleni pitkänperjantain aamiaiseksi (Jarno katseli pashaa epäluuloisena ja pysyi leipälinjallaan). Oli sopivasti sitruunaista eli maistui, mutta järkytyin hiukan siitä, että kaikin puolin hyvä rahkaherkku oli pilattu rusinoilla ja kuivatuilla hedelmillä. Ensi vuonna teen itse juuri sellaista kuin haluan, ehkä siitä voi tulla toinen pääsiäisperinteeni pajunkissojen ohella.
Hullua, että alkuvuoden kylmät kuukaudet on selätetty ja ihan kohta on toukokuu. Se maaginen hetki, kun kaupungin puistot pelmahtavat kukkaan, koko kesä on vasta alussa ja mitä tahansa voi tapahtua. Enää hetki, muutama hassu viikko. Nautitaan tästä odotuksesta, lisääntyvästä valosta, siitä että joka päivä on ihan vähän lämpimämpää.
Miten teidän pääsiäinen on mennyt?
PHOTOS BY STELLA HARASEK & JARNO JUSSILA
Liikaa kuivahedelmiä ja rusinoita, KYLLÄ! Tai siis EI! Olin varma että olen ainoa ihminen maailmassa joka tykkää pashan mausta muuten, mutta ei noista edellä mainituista. Toki jos olisi ahkera (paino sanalla JOS), tekisi itse oman rahkansa ja voisi siten vaikuttaa koostumukseen/ainesosiin, mutta joo ei. Allekirjoittanut veteli pääsiäisenä hirvipataöverit, suklaamunia ei ollut ainuttakaan.
Ihanan virkistävää että jollain bloggaajalla on lasissaan arkista vettä eikä aina viini tai joku hemmetin lehtikaalismoothie :D
HAHA! Joo, kyllä meillä ihan vettä useimmiten juodaan.
Hei Stella! Tuo lehtikaali-lohi-annos näyttää tosi herkulliselta! Voitko kertoa keittiötumpelolle reseptin & työvaiheet! Pääsiäistä vietetty suklaamunakippojen äärellä!
Ooh, kuulostaa just hyvältä pääsiäiseltä. Joo toki! Hmm, keitin riisin, pilkoin lehtikaalin, salottisipulin ja tomaattia, sekoitin kulhoon. Paloittelin raa’an lohen kuutioiksi, heitin kulhoon jossa oli limenmehua, soijaa, oliiviöljyä, chilihiutaleita ja pippuria, annoin happokypsyä jääkaapissa vartin verran ja lisäsin vihannesten ja riisin päälle. Ja sitten vielä paahdoin seesaminsiemenet pannulla ja nakkasin niitä päälle.
Kiitokset! <3
Nopeasti kului pääsiäinen, lähinnä ruoka ähkyyn. Ostimme kakun Kannistolta ja tuoretta lohta sekä loimulohta, lohi katosi kahden päivän sisään (suosittelen muuten Hakaniemen torilla ti-la klo 09-14 ajalla päivystävää Jania (Rääkkylästä) josta saa kalaa kohtuuhinnalla mahtavalla palvelulla, se on niin kuin Dandyn taso mutta noh kalakauppias). Sunnuntaina kävimme Hakiksen maalaismarkkinoilla ostamassa Fafa’s BBQ:lta pulled porkkia ja sympaattiselta vanhalta papalta lettuja (teltan kupeessa roikkuu aina patinoitunut kannu ja sisällä kissa kuvia), saan yleensä vehnäletuista masun kipeäksi mutta en koskaan näistä. Kun ostaa mukaan saa 4 lettua 3€:lla. Pappa on niin sympaattinen että tekee mieli aina maksaa enemmän kuin se vaadittu hinta. Tänään kävimme Cafe Piritan brunssilla, kouluarvosanoilla 7 koska alkupalat eivät ole oikein mistään kotoisin esim. munavoi on voita jossa on harvakseltaan munapilkkuja. Lämpimäiset tasokkaita ja maistuvia mutta taas jälkiruokana marjapiirakkaa joka voisi olla ostettu marketista ja leikattu paloihin. Toivottavasti ei ole menty oikeasti niin riman alta. :D
Ooh mikä ruokafiesta! Kuulostaa IHANALTA. Joo nuo markkinoiden papat ja mummot ovat kyllä niin sympaattisia, että tekisi mieli maksaa ekstraa palvelusta ja hyvästä meiningistä. Huijauspiirakalle yhhyh, mutta kiinnostuin loimulohesta! Pitääkin testata joku päivä kun liikuskelen Hakaniemessä päin.
Tulimme juuri miehen kanssa New Yorkista emmekä ole miettineet pääsiäistä yhtään. Olen lähinnä kiitollinen, että on muutama päivä enemmän aikaa toipua jet lagista. Lumipyryn keskellä se tuntuu epätodelliselta, mutta nyt on tosiaan jo huhtikuu ja sula asfaltti vähän lähempänä. T-paita keleistä en uskalla vielä unelmoida, mutta edes nahkatakkikeli olisi mahtavaa.
Oi, NYC! Toivottavasti oli ihanaa. Ihan kreisi oli se lumisade, joka tärähti heti tätä postausta seuraavana päivänä, mutta onneksi tänään näytti taas aika keväiseltä. Joo, mäkin olisin kyllä onnellinen nahkarotsikelistäkin.
Mistä upeat ruskeat maljakot?
Hmm nyt en ole varma mitä noista tarkoitat, mutta vasemmalta oikealle: Oiva Toikan kynttilälyhty, Arabian käsintehty keraaminen vaasi 70-luvulta ja nippu vanhoja lasitölkkejä. Kaikki kirppislöytöjä.
Ihania aurinkopäiviä, lepoa, oman kullan kainalossa..enempää ei voi pyytää.
Ooh kuulostaa ihanalta, nauti! x
Ihanat kuvat! Ollut hyvä pääsiäinen, lepoa ja suklaata. Just sitä mitä tarvitsin <3
Kiitos! Ja kuulostaa hyvältä. Levolla ja suklaalla ei voi mennä pahasti pieleen.
Kiitos hyvin on pääsiäinen mennyt. Joka päivä kymmenen kilometrin hiihtoretkellä lähijärven jäällä ;) Kestäisipä vapaa edes muutaman päivän enemmän, huomenna matka ennusteen mukaan hyvin pyryiseen etelään…Hyvää pääsiäisen jatkoa teillekin!
Oijoi! Kuulostaa luksukselta, oli varmasti ihanaa. Toivottavasti teidän matka sujui hyvin ja turvallisesti – tervetuloa takaisin! xx