Taivaalta tuli rytinällä rakeita, kun olimme vappuaattona lähdössä kohti Suomenlinnaa. Piipahdin parvekkeella tutustumassa vallitseviin sääolosuhteisiin ja olin jo hetken perua koko vapun, kunnes muistin, että on harvinaislaatuinen vapaapäivä, josta on otettava kaikki irti. Ei ollut aikaa epätoivolle, joten napsautin päälle pohjoissuomalaisen survival moden ja kiskoin ylle kaikki lämpimät, sateenkestävät asiat, jotka osuivat eteen. Paksupohjaiset nahkasaappaat ja villasukat, villapaita ja pipo, paksu nahkarotsi isolla lammaskarvahupulla, hupun ympärille vielä villahuivi. Perillä selvisi, että muut olivat selvinneet perille vähän vähemmälläkin – puutalo oli täynnä ihmisiä kimaltavissa kaftaaneissa ja silkkimekoissa, hiukset kiharrettuina ja korot jalassa. Ja sitten oli *KÖH KÖH* kaksi mustaan villaan verhoutunutta myrsky-yön ratsastajaa, mutta no, eipä tullut kylmä mennessä eikä tullessa.

Masentuneet mäyräkoirat märällä Kauppatorilla.

Mustanpuhuva matkaseurueeni lähdössä meriseikkailulle.

On se vappu koirillakin. Mäykkyjen matkaevääksi ostetut höyrynakit maagisesti paransivat masennuksen.

Lumipyryn, räntämyrskyn ja raekuuron jälkeen saimme sentään ujon auringonlaskun! Kelpasi.

Hilpeä vappukeko. Kyllä, kaikilla oli kimaltavat hatut.

Pitkätukkainen vappuheilani (joka muuten kirjoitti hänkin sanasen viikonlopusta).

Saarivappu on tehnyt meikäläisestä, siis PAATUNEESTA VAPUNVIHAAJASTA vaaleanpunaisista ilmapalloista intoilevan vappuihmisen eikä ihme, sillä konsepti on yksinkertaisuudessaan nerokas. On puutalo, siellä kolme kaunista kotia ja niiden yhteinen sisäpiha, jossa vietimme suurimman osan viime vapusta. Tällä kertaa ei sattuneista syistä tehnyt mieli notkua pihalla, mutta resepti toimii onneksi sisätiloissakin: safkaa ja skumppaa, YouTube-disko ja ystäviä. Tänä vuonna jopa ehdimme lauttaan emmekä jääneet siskonpetiin nukkumaan koiralauman keskelle, vaikka eipä sekään olisi huono vaihtoehto ollut.

Kiitos Dorit ja rakkaat Anu, Mari ja Santtu Mellakalta! Unohtamatta tietenkään Anun skeittaavaa ja moottoripyöräilevää puoliskoa, jonka kanssa Jarnolla ei taida loppua puheenaiheet kesken.