Kirjoitus on julkaistu ensimmäisen kerran keväällä 2008 blogissa, jota kirjoitin nimellä Paras aika vuodesta. Viime syksynä blogin perustamisesta tuli kuluneeksi kymmenen vuotta. Arkistojen aarteet -tunnisteen alta löydät muita vanhoja juttuja.
Sarjassamme mieltäylentävät hetket matkalla tummatukkaisesta blondiksi: “Sä näytät ihan Jon Bon Jovilta”. Tämä mieheltä sen jälkeen, kun on pessyt, kuivannut ja laittanut hiuksensa ja juuri ajatellut, että eiköhän näillä nyt kehtaa lähteä ihmisten ilmoille, vaikka sävy nyt onkin vielä kaukana siitä mitä haluaisin sen olevan. Kun asuu sarkastisen ihmisen kanssa, todellisuutta ei pääse pakoon. Päässäni ei ole ihanasti sekainen indiepöheikkö, joka nyt vaan sattuu olemaan hieman lämpimän sävyinen, vaan kuohkea kinuskiunelma suoraan vuodelta 1984. Joko voi alkaa käyttää pipoa?!
Eksyin miehen kanssa myös kenkäkauppaan, jossa itsekurini petti ja mukaan tarttuivat saappaat, joista olen nähnyt unia koko viikon. Miehen kommentti: “Tarvitset enää sävyyn sopivan huotran ja viitan”. Seuraavalla kerralla tämä Bon Jovi-lookalike haltijasaappaissaan menee kaupungille naisseurassa.
PS. Ystäväni yritti vakuuttaa minulle, että hiukseni eivät todellakaan muistuta nuoren Jon Bon Jovin kampausta. Hän pyysi keskustelustamme täysin tietämätöntä, musiikillisesti ansioitunutta työkaveriamme arvioimaan, kenen muusikon hiuksilta pehkoni hänen mielestään näyttää, olettaen, että hän nimeäisi hemaisevan naispopparin jonka hiuksilla ei ole mitään tekemistä 80-luvun rokkareiden kanssa.
Vastaus: David Coverdale. Minä luovutan.
Nauru pääsilukiessani, mieleen muistui oma taisteluni tummasta vaaleaksi ja pystyin kyllä samaistumaan fiilikseen
No on sulla ollut silloin aika terävästi huomautteleva poikaystävä, mutta tämä kirjoitus oli ihan mainio. Nauroin ääneen tuolle kinuskiunelmalle :D Ja tiedän tuskan kun haluaa tummasta tukasta vaalean. Minulle se ei ollut edes kinuskiunelma se yksi välivaihe vaan suoraan sanoen *usenkeltainen. Voi niitä aikoja, nyt en ole aikoihin värjännyt hiuksiani. Maantienvärillä mennään… jep. Mutta nyt sulla on tosi upea vaalea tukka. Haaveiletko koskaan, että palaisit tummaan? Itse välillä keikun niin ja näin, että lisää vaaleita raitoja vai salaperäinen tumma kaunotar. Hmm, valitettavasti vain naama ei muutu…
JOOOO, kyllä mäkin kävin läpi sen kusenkeltaisen vaiheen, se oli ikimuistoista! Voi sitä valittamisen määrää. En oikeastaan enää haaveile siitä tummasta, en jaksa enää mitään värjäyskierrettä. Helpointa näin, että on oma väri, jota voi kirkastaa raidoilla silloin kun tuntuu siltä.
Pakko kysyä että mitä teet työksesi
Heippa, silloin kun kirjoitin tämän postauksen vuonna 2008 olin töissä levy-yhtiössä. Nykyään teen päätyönäni tätä blogia ja siinä sivussa muita kirjoitus- ja valokuvaustöitä.