Kirjoitus on julkaistu ensimmäisen kerran syksyllä 2007 blogissa, jota kirjoitin nimellä Paras aika vuodesta. Tänä vuonna on tullut kuluneeksi kymmenen vuotta siitä, kun perustin blogin. Arkistojen aarteet -tagin alta löydät muita vanhoja juttuja.

Joku on taas levittänyt eteiseen noin kolmekymmentä paria kenkiä. Ainoa syy, miksi mies ei esitä kovaäänisiä valituksia on se, että hänen kitaransa ovat vallanneet olohuoneen ja nukumme makuuhuoneessa miksauspöytien, syntikoiden ja mikkitelineiden keskellä. Siksi hän tyytyy “huomaamattomaan” kulmien kohotteluun.

Olkoonkin, että kenkäröykkiöni ovat kauniimmat kuin musiikkistudioröykkiöt, olisi kuitenkin kivaa, ettei tarvitsisi hypellä niiden yli päästäkseen sisään tai ulos. Kaikenlaiset vinkit ison kenkämäärän säilyttämiseen 50 neliön asunnossa otetaan suunnattomalla kiitollisuudella vastaan! Sandaalit saa pinottua siistiin kekoon kaappiin, mutta talvikengät vievät viisinkertaisesti tilaa eivätkä pidä pinoamisesta. Kenkien karsiminenhan ei ole mikään vaihtoehto.

☊ THE BOYS NEXT DOOR – THESE BOOTS ARE MADE FOR WALKIN’

Seuraa viisi oivallista syytä rakastaa kenkiä enemmän kuin vaatteita (ja hetkittäin enemmän kuin miehiä):

1 ~ Kengät eivät huomauttele kun tulet kotiin kolme tuntia myöhemmin kuin lupasit, koska jäit “suustasi kiinni tutun kanssa” eli silmistäsi kiinni kenkäkauppaan.
2 ~ Kengät eivät kosta laiskotellen ja viiniä juoden vietettyä viikonloppua puristamalla ja kiristämällä, sillä jaloilla ei ole läskipäiviä.
3 ~ Kengät eivät esitä ärsyttäviä mielipiteitä asuvalintojesi käytännöllisyydestä kun haluat pukea minimekon joulukuiseen lumipyryyn, koska minkäs sille mahtaa, jos juuri silloin iskee minimekkofiilis.
4 ~ Kengät eivät koskaan ole pesussa juuri silloin kun haluaisit käyttää niitä.
5 ~ Kengät eivät hanki uusia kitaroita, vaikka entisetkään eivät mahdu asuntoon eivätkä varsinkaan soita niitä, kun yrität nukkua.

Soundtrackina kenkien ylistykselle Nick Caven ensimmäisen yhtyeen The Boys Next Doorin versio Nancy Sinatran hienosta kappaleesta These Boots Are Made for Walkin.

No, onko kymmenen vuotta myöhemmin mikään toisin? Itseasiassa on! Kenkäkokoelmani on supistunut ainakin puolella siitä mitä se aikoinaan oli. Tunnen tyylini paremmin ja olen myös entistä nirsompi, enkä huoli kaappiin edes ilmaiseksi mitään ihankivaa. Olen myös huomannut, että yksi ihminen ei ehdi käyttää kymmeniä kenkiä, vaikka kuinka haluaisi – lopulta sitä kuitenkin jumittaa suurimman osan ajasta niissä muutamissa samoissa. Nykyiset kengät mahtuvat niille osoitettuun paikkaan eikä tarvitse edes pinota. Aah.