Kaupallinen yhteistyö HBO Nordic ja Asennemedia
Terveisiä telkun ääreltä! Menestyssarja The Handmaid’s Talen kolmannen kauden ensimmäiset jaksot ovat vihdoin saapuneet HBO Nordiciin ja pidimme sen kunniaksi perjantaina kauan odotetun koti-illan. Oli kombuchaa, lempisipsejämme ja dippiä, joka on luonnollisesti tärkein asia sipsien syömisessä. Dipin oikeaoppisesta sekoittamisesta käyty “neuvottelu” on meillä oikeastaan jo perinne, jolla kaikki sarja- ja leffaillat alkavat. Tämä kirjoitus ei muuten sisällä spoilereita, joten voit lukea huoletta, vaikka et olisi aloittanut vielä nähnyt uusia jaksoja tai aloittanut sarjan katsomista.
Margaret Atwoodin samannimiseen klassikkoromaaniin perustuva The Handmaid’s Tale on ollut viime aikojen puhutuin ja palkituin sarja. Se on tiheätunnelmainen dystopiakuvaus vaihtoehtoisesta Amerikasta, jossa uskonnolliset fundamentalistit ovat perustaneet aiemmin Yhdysvaltoina tunnetun teokratian nimeltä Gilead ja naiset on alistettu miesten omaisuudeksi. Tämä ei silti ole miesten, vaan naisten tarina. Atwoodin kirja on yksi feministisen fiktion tärkeimmistä teoksista, jossa otetaan kantaa meille kaikille kuuluviin perusoikeuksiin, kuten oikeudesta päättää omasta kehostamme ja elämästämme. Sarja käsittelee teemaa hyvin ajankohtaisella ja siksi erittäin tärkeällä tavalla.
Teos on ilmestynyt Suomessa nimellä Orjattaresi ja siten tarina kerrotaan sarjassakin, yhden orjattaren näkökulmasta. Ympäristökatastrofi on tehnyt suuresta osasta ihmisiä lisääntymiskyvyttömän ja toimivista munasarjoista on tullut tärkeämpiä kuin ihmisoikeuksista. Miesten eliitti johtaa yhteiskuntaa, jossa hedelmälliset naiset on orjuutettu synnytyskoneiksi ja homoseksuaaleja silvotaan ja hirtetään.
Osa sarjan koukuttavuudesta perustuu hätkähdyttävään kontrastiin vahvan visuaalisuuden ja äärimmäisen julmuuden välillä. Sarja on kuvattu niin hienosti, että esteetikko haukkoo happea: sävyt ovat syvät ja samettiset, kuvauspaikat kaikessa kauneudessaan epätodellisia ja kaiken yllä leijuu harsomainen valo, joka saa välillä hetkeksi unohtamaan kaiken kärsimyksen. Se tuntuu valavan hahmoihinkin toivoa: kaiken keskellä on vielä kauneutta, elämää, toivo paremmasta.
Jarno totesi aikoinaan jo ensimmäisen kauden alussa, että sarjaa on välillä tosi vaikea katsoa, koska siitä tulee samaan aikaan mieleen kaikki historian varrella naisiin kohdistuneet väkivaltaisuudet että nykypäivän Amerikasta kantautuvat poliittiset uutiset. Tulee kuulemma hirveä häpeä niiden miesten puolesta, jotka ovat ottaneet itselleen oikeuksia samalla vieden niitä naisilta ja vähemmistöiltä. Sepä tässä onkin, että sarjan esittämä skenaario ei ole pelkkä uhkakuva, vaan täysin mahdollinen. Ehkä tämä on osa sen koukuttavuutta: vaikka ahdistaa, ei voi olla katsomatta.
Atwoodin romaani ilmestyi vuonna 1985. Kirjailija kertoi taannoisessa New York Timesin artikkelissa, että dystopia lajityyppinä oli arveluttanut häntä: hän oli pelännyt sortuvansa allegorioihin tai epäuskottavuuteen. Niin hän keksi itselleen säännön: kirjassa maailmassa ei olisi yhtäkään rakennetta tai alistamisen muotoa, joka ei olisi jossain päin maailmaa totta. “God is in the details, they say. So is the Devil.” Yksityiskohdista puheenollen, Atwood tekee sarjassa lyhyen cameoroolin – kuinka moni on bongannut?
Teos on ajankohtaisempi kuin koskaan. Vaikka yleisesti ajatellaan, että maailma menee jatkuvasti kohti parempaa, monissa ihmisoikeuksiin liittyvissä asioissa on otettu viime aikoina isoja takapakkeja. Hesarissa kirjoitettiin sarjan alkaessa osuvasti: “The Handmaid’s Tale järkyttää, koska sen alistus on totta jo nyt eri puolilla maailmaa. Eikä se rajoitu vain naisiin: sotaa pakoon lähteneitä perheitä erotetaan, naisten oikeus omaan ruumiiseensa poistetaan abortti- ja ehkäisyoikeutta rajoittamalla, homoja ja transsukupuolisia syrjitään ja tapetaan joka päivä.”
Harva sarja on herättänyt meillä niin paljon keskustelua kuin tämä. Sarjan hetkittäin hypnoottisen hidas tahti on puolestaan jakanut mielipiteitä. TEE JOTAIN, Jarno välillä kiljuu henkilöhahmoille, SANO JO JOTAIN! Minusta taas hidastempoisuus toimii täydellisesti, koska se antaa tilaa jännitteen kohoamiselle, tunnelman tihenemiselle ja sen kuvaamiselle mitä ääriolosuhteet ja alistaminen tekevät ihmisten psyykelle ja ihmissuhteille. Lisäksi jää aikaa antautua sarjan visuaalisuudelle ja musiikille, joka on täydellinen. Yksi ensimmäisen kauden lempihetkistäni on se, kun Penguin Café Orchestran kappale tärähtää soimaan.
Juuri alkaneessa kolmannessa kaudessa kuulemma selviää miten Gilead on syntynyt. En malta odottaa, sillä sarjan kiinnostavinta antia ovat tähän asti olleet nimenomaan välähdykset menneestä, takaumat siitä miten nykyiseen yhteiskunnalliseen tilanteeseen on ajauduttu. On kylmäävää miten paljon yhtäläisyyksiä siitä löytyy esimerkiksi Amerikan nykyiseen yhteiskunnalliseen ilmapiiriin.
Luin sarjan tuottajan Bruce Millerin haastattelun, jossa hän kertoi, että takaumat olivat olleet tiimillekin kaikkein antoisinta. “We get to kind of look at the seam between our world and Gilead and how that happened and what were the warning signs. It’s fascinating to me how a fist like that closes. How do you turn a free society into a not free society? You just make an announcement that everybody’s not free? How [do] those things practically, on a day-to-day basis work?”
Sarjan tekijät ovat tutkineet muiden totalitarististen liikkeiden nousua natseista Mussoliniin. Erityisesti Iranin teokratiasta löytyy yhtymäkohtia sarjan tapahtumiin: se on Millerin mukaan todellinen esimerkki modernista yhteiskunnasta, joka on sittemmin muuttunut syvästi uskonnolliseksi.
Sarjan todellisuudessa Gileadin rakenteet alkavat hitaasti rakoilla. Tapahtumista tulee osa unenomaista performanssia, jossa toiset oppivat piilottamaan todelliset tunteensa, koska niiden näyttäminen on kiellettyä ja vaarallista ja toiset alkavat ymmärtää rakentaneensa itselleen vankilan eivätkä tiedä mitä tekisivät asialle. Samaan aikaan kiinnostaa ja kauhistuttaa mihin Gileadissa tulee vielä tapahtumaan: jos rauhallisten aikojen meno on ollut karmivaa, millaista siellä mahtaa olla sitten kun muurit alkavat toden teolla murtua?
Huh, voisin puhua tästä tuntikaupalla, mutta jatketaan kommenttilootan puolella – ja jos et ole vielä nähnyt sarjaa, voitko aloittaa heti sen katsomisen, jotta voimme keskustella siitä! Sananen vielä HBO Nordicista, joka on ollut älyttömän monipuolisen valikoimansa takia vakiokäytössäni jo vuosia. Suoratoistopalvelusta löytyy tuhansia laatusarjoja ja leffoja joten kovin äkkiä ei katsottava lopu kesken, vaikka The Handmaid’s Tale ei kiinnostaisikaan. Suosikkejani tähän asti ovat olleet mm. Girls, superhyvä The Affair joka piti otteessaan viimeisen kauden loppuun asti, startup-maailmaan sijoittuva omalaatuinen komedia Silicon Valley ja Masters Of Sex, joka kertoo freudilaisia seksimyyttejä romuttaneesta tutkijaparista. Jarnon kanssa on tullut katsottua The Handmaid’s Talen lisäksi mm. Westworldia. Uutuuksista meitä molempia kiinnostaa eniten superkehuttu Chernobyl, jota olemme säästelleet sopivaan hetkeen.
The Handmaid’s Tale -sarjan kolmannen kauden ensimmäiset jaksot nyt ensi-illassa HBO Nordicilla! Uudet jaksot ilmestyvät torstaisin. Kaikki aiemmat kaudet ovat saatavilla myös.
PHOTOS BY STELLA HARASEK & JARNO JUSSILA
Ah, Handmaids tale on kyllä kaikessa kamaluudessaan loistava sarja. Tosin puolisoni ei pystynyt katsomaan ekaa jaksoa pidemmälle kun ahdistui niin paljon.
Muutama muu hyvä sarja hbo:lla : Billions ja True Detective. Billionsin Paul Giamatti ja Damian Lewis aivan loistavia rooleissaan. True Detectivessa joka kaudella eri näyttelijät, mutta niissäkin mielenkiintoiset ja piinaavat tarinat.
Ah joo True Detective on loistava! Tykkäsin ekasta ja kolmannesta kaudesta ihan hulluna.
Deadwood. Leffaa lempein mielin sulattelen vielä, kun en halua tyrmätäkään heti… eli en halua olla pettynyt.
Top of the lake ja Big little lies! HBO <3
Sarja on parasta pitkään aikaan. Välillä vaikea katsoa, mutta toisaalta niin koukuttava etttä pakkohan sitä on katsoa. Seuraan sarjaa yleltä joten olen vasta toisen kauden puolessa välissä. Kammottavintahan tässä on se, että niin moni asia on tosiaan jo tapahtunut jossain. Ja kaikenlaista hullua tapahtuu koko ajan, ja ihan Euroopassakin, mm. naisten oikeuksien suhteen.
Margaret Atwood bongattu ihan alkumetreillä. Niistä kiharoista ei voinut erehtyä.
Katsottu sarjaa alusta asti. Elisabeth on hukea, mutta kiinnostaa tietää, millä lailla nämä hurskaiden miesten vaimot alkavat murtautua kahleesta. Ja hei, en ole bongannut Atwoodia roolissa, kerro heti, missä, missä?
Aahh, siis Handmaids Tale on yksi parhaimmista sarjoista hetkeen! Syksyllä ahmin 10 jaksoa putkeen yhden päivän aikana
Sekä Handmaids Tale että Chernobyl on totuudellisuudessaan karmivia ja nautinnollisen ajatuksia herättäviä. Chernobyliä katsoessa saattaa hetkeksi unohtaa, että se on totisinta totta. Ydinvoimala räjähti 5 päivää mun syntymän jälkeen ja saastepilvihän leijaili tänne Suomeen asti.
Joskus on aivan ihanaa katsoa jotain totaalisen hömppää ja pistää aivot narikkaan. Mutta kaikkein eniten nautin näistä sarjoista, jotka pakottaa vähän funtsimaan mitä meidän maailmassa oikeasti tapahtuu tällä hetkellä.
Ensimmäinen kausi oli täydellinen, toinenkin oli ihan hyvä, paikoin epätasainen. Kolmas kausi tähän mennessä surkeahko, mutta ehkä se paranee. Hyvä esimerkki sarjasta, joka pitäisi osata lopettaa ajoissa. Mutta kiinnostaa muakin takaumat, se ehkä pelastanee tämän surkean alun!
Hbolla on paljon hyviä, itsekkin tykkäsin The Affairista(tosin vika kausi siinäkin jo epätasainen), Sharp Objectista ja tietysti maailman parhaimmasta Mad Menistä, joka ei notkahtanut koskaan vaikka sitä tehtiin seitsemän kautta, kai te olette sen katsoneet?
Mä en pysty ajattelemaankaan, että nauttisin mitään sipsejä tai muita tv-herkkuja tuon sarjan yhteydessä. Välillä tuntuu, etten halua edes katsoa sitä, mutta koska olen etuoikeutettu nainen, niin on vaan pakko katsoa. En tiedä olisiko sarja noin hyvä ilman Elisabeth Mossia, on kyllä sisällä roolissaan. Aikeissa on nyt ollutkin jättää netflix pois ja ottaa HBO tilalle, siellä on joku toinenkin sarja, minkä haluan nähdä.
Elisabeth Moss on kyllä loistava. Ja ymmärrän ajatuksen hyvin. En osaa suhtautua sarjaan puhtaana viihteenä, mutta jollain tapaa tunnen tarvetta silti etäännyttää itseäni tapahtumista ettei ne ujuttaudu liikaa ihon alle, pitää tilanne kevyenä.
HBO:lla on aivan mahdottoman laadukasta sisältöä. Olisipa enemmän aikaa ja pidemmät työmatkat.
Btw, The Affair jatkuu vielä. Viimeinen tuotantokausi tulee loppukesästä.
AI JATKUU! Luulin, että se loppui siihen neljänteen, jossa, no, ei spoilata muilta, mutta kyl sä tiedät. Jeeee kiitos tästä tiedosta!
Katottiin pari viikkoa sitten toisen kauden vika jakso. Mulla menin ns. tunteisiin ja olin super ärsyyntynyt siitä miten toinen kausi loppui ja minkä päätöksen June teki. Edes Game of Thrones ei vituttanut niin paljoa :D hyvin on alkanut kolmas kausi, saa nähdä mihin suuntaan mennään. Chernobylille peukut täältä! Ps. Muakin kiinnostaa lempparisipsit, -dippi ja oikea sekoitustapa.
Hahahaha! YMMÄRRÄN! Chernobyliä odotan, ai että, ensi viikolla pitäisi olla hyvin aikaa. Palaan tuikitärkeään sipsiaiheeseen tuolla toisen kommentin vastauksessa.
Sipsifanaatikon mieli pystyi keskittymään tekstiä lukiessa vain kahteen kysymykseen: 1) Mitkä ovat suosikkisipsejänne? ja 2) Mikä on oikea tapa sekoittaa dippi? Tästä jälkimmäisestä meilläkin käydään nimittäin vääntöä :D
NONIIN!
1) Vastaus vaihtelee, mutta tällä hetkellä olemme molemmat yhtä mieltä siitä, että Estrellan Artisan Chipsin Garlic & Chili on parasta mitä juuri nyt on. On vain myös yksi ainoa oikea dippi, joka on Creamy pepper.
2) Dipin oikeaoppiseen sekoittamiseen liittyy monta tärkeää yksityiskohtaa! Ensinnäkin dippiä ei koskaan edes äärimmäisen kiireen hetkellä tehdä kermaviilipurkkiin, vaan se kipataan johonkin kivaan kulhoon. Sitten huolellinen sekoittaminen on erittäin tärkeää, koska jauhepaakkuja EI saa jäädä. Sen jälkeen dippi menee jääkaappiin vetäytymään hetkeksi ollakseen optimaalisessa tilassa kun ilta alkaa.
Täytyypä laittaa nuo sipsit kokeilulistalle! Jos ette vielä ole testanneet Tescon Sea salt & cider vinegar -sipsejä, kannustan lämpimästi testaamaan niitä :)
Meillä dippikastike saatetaan kiireessä valmistaa kermaviilipurkissakin (tiedän, ei kovin tyylikästä, mutta joskus dipinhimo ylittää kaikki esteettiset arvot…), ja tähän liittyy meillä se suurin väittelyn aihe. Meillä asuva mieshenkilö ei nimittäin usko, että viilin pinta ON rikottava ja sekoitettava ensin, ja sitten vasta lisätään dippijauhe. Muuten voi tulla juurikin niitä paakkuja, joita dipissä ei saa olla :D
OOOH! Noista sipseista on puhunut joku muukin! Ehdottomasti maistetaan heti kun saadaan niitä käsiimme.
Uuh siis TODELLAKIN pitää rikkoa se viilin pinta ensin. Tämähän on aivan itsestäänselvää.
Dippivinkki: Jos haluaa joku kerta kokeilla hieman kevyempää dippikastiketta, kokeilkaa sekoittaa se turkkilaiseen jogurttiin ;). Itse teen nykyään aina tämän version .
Aivan super koukuttava sarja. Yhtä aikaa on pakko katsoa vaikka välillä on tilanteita missä haluaisi olla katsomatta. Vähän samalla lailla kun välillä haluaisi sulkea silmät todellisen maailman epäkohdilta koska se on helpompaa.
Heräsin sarjaan vasta kun sitä oli HBO:lla toinen kausi menossa, mikä johti siihen että katsoin ensimmäisen kauden jaksot putkeen muutamassa päivässä…
Elisabeth Moss ❤️
Aah, sipsejä ja suolaa! Haluaisin kuulla myös lisää dippitarinoita. Meillä ei dippejä ole viime aikoina edes käytetty, sipsien kanssa paitsi salsaa maissilastujen kanssa.
Handmaids tale täälläkin katselussa. Katsoin tokan kauden ekat jaksot putkeen, ja vaikka olen sarjasta samoilla linjoilla kanssasi, niin jokin siinä alkoi nyt nyppiä. Ehkä se hirveyksien alleviivaaminen, mikä (sarjamaratonin vaikutusta ehkä) jaksosta toiseen toistui melko samankaltaisena, on vähän liikaa ajatellen televisiosarjan ja jakson kaarta. En osaa oikein pukea tätä sanoiksi. Televisiosarjassa tapahtuva epäoikeudenmukaisuudella mässäily, on ehkä se mitä haen tässä. Aihe on puistattava ja pelottavan lähellä tosielämää, minkä vuoksi tämän tarinan kertominen on tärkeää.
sipseissä on paljon suolaa, joka näkyy kasvoissa seuraavana päivänä.
elin tavat kuntoon – sillä mikään luonnon kosmetikka ei turvotusta poista.
Kiitos Katja, mutta syön sipsejä sen verran harvoin että silloin nautin niistä hyvällä omatunnolla enkä aio pohtia niiden vaikutusta silmäpusseihini.
Juuri niin!
Ei vitsi nyt sinäkin brutukseni :D Olin jo ajatellut ettei mun tarvi alkaa kattoo tätä, mutta olenko siis väärässä?
OLET! Aloitat heti!