Yhteistyössä Xylitol Jenkki
Kas, totuuden hetki on käsillä. Heittäydyin tovi sitten täysin itsekkäistä syistä mukaan kampanjaan, joka vei minut hammaslääkäriin. Kyllä. Minulla on vaatimaton kolmenkymmenenkahden vuoden historia siitä, etten pidä huolta itsestäni. Tämän vuoden teema näyttää olevan tuon epäkohdan korjaaminen, joten ajattelin, että hampaista on hyvä aloittaa.
Kammoan lääketieteellisiä toimenpiteitä, mutta hammaslääkärivisiittejä en ole jostain syystä muistanut ikinä pelätä. Siitäkään huolimatta, että muutamat männävuosien viisaudenhammasoperaatiot ovat kaikkine epäonnistumisineen lähennelleet eeppisiä sfäärejä – ikisuosikkinani kerta, kun puudutus lakkasi yhtäkkiä toimimasta kun hammasta kiskottiin pihdeillä pala kerrallaan irti leukaluusta. Viime vuosina tehty oikomishoito sujui onneksi ongelmitta (ellei ongelmaksi lasketa sitä, että koira söi ensimmäisen oikomiskojeen) ja paikkasi siinä sivussa aiemmin syntyneitä kaunoja purukalustooni kajoavia ihmisiä kohtaan. Silloin myös päätin suosia jatkossa yksityisen sektorin palveluita silloin kun tarvitsen hammaslääkäriä. Joistakin asioista vaan kannattaa maksaa.
Yhteistyön tiimoilta minulle varattiin aika PlusTerveys City-Hammaslääkäreiltä, joiden vastaanotto – ensimmäinen yllätys – sijaitsee Stokkaa vastapäätä. Olen kiireinen, mutta ennen muuta äärimmäisen laiska. Kiitin siis kaikkia laiskamatojen jumalia siitä, että kerrankin ei tarvinnut poistua kantakaupungista päästäkseen lääkäriin. Aina kun puhutaan arjen luksuksesta, mainitaan kukat tai itsetehty jalkahoito (arghhh) tai luksuslaatua tihkuva luomutee. Minusta arjen luksusta on se, että pankkiasiat voi hoitaa puhelimitse peiton alta, lähikaupasta saa kaiken mitä tarvitsee ja lääkäriin pääsee kätevästi alle kymmenessä minuutissa kotiovelta.
Toinen yllätys: minua ei odottanutkaan ankea sairaalaympäristö, vaan valoisa ja viihtyisä tila, jossa vastaanottovirkailijan vieressä terälehtiään ojenteli pöyhkeä pioni. Mutta mennäänpä suoraan kolmanteen yllätykseen, joka selvisi heti kun kävin hammaslääkärin tuoliin istumaan: suuni on täynnä, siis täyn-nä reikiä! En edes muista koska hampaissani olisi edellisen kerran ollut reikä – ja nyt niitä on neljä. NELJÄ! Saako kiroilla? Kalenteriin on merkattu treffit niin hammaslääkärin kuin suuhygienistin kanssa, sillä iloisena lisänä löytyi hammaskiveäkin enemmän kuin omiksi tarpeiksi.
Teoriani on: se, mitä kuvittelee olevansa ja tekevänsä, on toisinaan usein täysin eri asia kuin se mitä todellisuudessa on ja tekee. Olen ajatellut aina hampaitani enemmän kuin keskivertokansalainen, ainakin uskon niin – milloin murehtinut vinoja hampaitani, milloin hermoja painavia viisaudenhampaitani, milloin niistä koituneita kolmeviikkoisia kuumekausia. Hampaiden harjaaminen on ollut koko elämäni ajan tärkein tapani kaunistautua ja valmistautua. Jossain vaiheessa olen saanut päähäni, että olen tosi hyvä tässä hommassa. Papukaijamerkki otsaan ja baanalle!
Vasta kuluneiden kuukausien oireet ovat saaneet oivaltamaan, että kaikki ei ehkä olekaan kunnossa. Asioita sattuu ja tapahtuu, kun tuudittautuu turvalliseen tunteeseen siitä, että tekee kaiken oikein – ja sitten unohtaa keskittyä. Olen tainnut harjata huolimattomasti, unohtaa lankauksen liian usein. Juoda liikaa kahvia, syödä salaa sokeria hampaidenpesun jälkeen. Xylitolia kuvittelin pureskelevani melkein päivittäin, kunnes tajusin, että viimeisin ostamani purkkapaketti on muuttunut jo ajat sitten tomuksi olkalaukun taskunpohjaan. Hups.
Ehkä tämä on samanlainen asia kuin se, että minä kuvittelin olevani pitkä ja uljas, tiedättekö, melkein amatsonimainen ilmestys – koroilla kohoan sentään yli 180 sentin pituuteen! Sittemmin elämäni miehet, kämppäkaverini ja poikaystäväni, ovat korjanneet harjakuvitelmiani ja valaisseet minua siitä, että olen lähinnä pieni ja huvittava.
Oppia ikä kaikki. Palataanpa asiaan, kun kalenteriin kirjatut hammaslääkärikäynnit ovat ohi. Toivon mukaan päähän on siinä vaiheessa saatu reikäpaikkojen lisäksi vähän hammashoitoaiheista valistusta.
☊ THE CURE – DOING THE UNSTUCK
Hmm. Tajuavatko nämä narisijat lainkaan KUINKA paljon suomalaisissa blogeissa on nykyisin mainoksia ja kaupallisia kampanjoita? Musta niitä on tässä blogissa ihanan vähän, siksi vaikea samaistua osaan kommenteista.
Et kai ihan tosissasi kuvittele että mainoksia vieroksuvat lukijat vertaavat tätä pahimpiin markkinontiblogeihin? Vertauskohtanahan voidaan pitää mainoksettomia blogeja, joita mainoksista ärsyyntyvät ihmiset luonnollisesti lukevat. Ja ennen kaikkea tässä tapauksessa Stellan blogia/blogeja ajoilta ennen markkinointihuttua… (Moni myös onneksi osaa suomen lisäksi muitakin kieliä joten valikoima ei rajoitu vain “suomalaisiin blogeihin”.)
Siis anteeksi mitä? Stellan blogi oli Oliviaan siirryttyään Suomen ensimmäinen kaupallinen blogi ja Stella Suomen ensimmäinen bloggaaja, joka sai työstään palkkaa. Miksi ihmeessä vertaat juuri tätä blogia “mainoksettomiin”? On täällä kaupallista sisältöä ollut alusta asti, vain paremmin toteutettuna kuin Nelly.com-tusinabloggaajilla.
Luuletko että Stella aloitti bloggaamisen Oliviassa? Vertaan tätä Stellan blogiin/blogeihin ajalta ennen mainostuputusta eli myös ennen Oliviaa. Kuten jo sanoin.
Kiitos kommenteista!
Kun aloitin bloggaamisen seitsemän vuotta sitten, kukaan ei ajatellut, että bloggaamisesta voisi ansaita rahaa. Maailma on muuttunut kovin paljon niistä vuosista. Bloggaaminen on nykyisin työ, jota voi tehdä ammattimaisesti, tykkäsi siitä tai ei.
Minulle blogi on muodostanut osan elannostani yli viisi vuotta. Olen pitänyt siitä huolimatta tarkoituksella huolta siitä, että pääpaino blogissa on sisällöllä, johon ei liity kaupallisia kytköksiä. Sanon yhteistyöehdotuksille kymmenen kertaa useammin ei kuin kyllä.
Toki ymmärrän, jos haluaa lukea blogeja, joissa ei ole sitäkään vähää kaupallista sisältöä – niitäkin onneksi löytyy!
Hyvä vastaus Stellalta tuossa alla, jes.
Itse postaukseen: yllättävän kivasti toteutettu yhteistyöpostaus, vaikka ymmärrän, miksi yksityisen sektorin korostaminen särähti joidenkin korviin. Minustakin yksityisellä käyminen tuntuu luksukselta, kun ei tarvitse jonottaa. Olen harkinnut jopa yksityisen sairausvakuutuksen ottamista. Mutta sitten taas… jos julkisen puolen asiakkaiksi jäävät vain ne, joiden on pakko, palvelujen taso heikkenee lähes väistämättä. Se on pelottavaa. Toivoisin, että julkiset palvelut olisivat laadukkaita ja niitä käytettäisiin tulotasosta riippumatta.
Hammasjutut muuten kiinnostaisivat enemmänkin. Olen tässä viimeisen vuoden aikana joutunut miettimään niitä yllättävän paljon. Sitä ennen olinkin päässyt todella helpolla.
Kiitos Hosuli kommentista!
Joo, arvasin jo kirjoittaessa, että mielipiteeni herättää eriäviä näkökulmia. En vaan jaksa hioa jutuistani kaikkia särmiä ollakseni suututtamatta ketään, mieluummin olen avoimesti itseni ja osallistun vastakkaisista näkemyksistä syntyvään keskusteluun.
En minäkään yksityisellä kaikkea hoida, vain ne, joissa haluan mahdollisimman yksilöllistä ja ennen muuta nopeaa palvelua: hammaslääkäri- ja gynekologikäynnit sekä kiireelliset asiat. Nopea käynti Mehiläisen lääkärin vastaanotolla maksaa yleensä suunnilleen neljäkymppiä, vain kaksikymppiä enemmän kuin julkisella ja ajan saa aina samalle päivälle. Julkisella puolella aikaa olisi saanut odottaa viikkoja, se on monen vaivan kanssa aika pitkä aika ja pahimmillaan ongelmat ehtivät siinä ajassa triplaantua.
Ei mulle ole tullut kyllä mieleenkään potea yksityisten terveydenhoitopalveluiden hyödyntämisestä huonoa omatuntoa (tämä siis yleisenä kommenttina, ei sinänsä vastauksena sinulle). Ei minulla ole ylimääräistä rahaa sen enempää kuin muillakaan vasta-aloittavilla yrittäjillä, olen vaan priorisoinut rahankäyttöni näin. Toki tajuan, että kaikilla ei sitä mahdollisuutta ole, mutta en aio silkasta sympatiasta tai yhteiskunnallisesta omatunnosta jäädä viikoiksi jonottamaan lääkäriaikaa, jos sairauden tai vamman voi hoitaa nopeastikin.
Ja niin, hammashommista tulee kyllä yllättävän ajankohtaiset ja kiinnostavat kun omalle kohdalle sattuu, ymmärrän hyvin. Tsemii sinne! Tästä aiheesta tulee vielä kolmas juttu ensi viikolla. Tekemästäni oikaisuhoidosta on kysytty myös paljon, joten voi olla, että kirjoitan siitäkin jotain kesän mittaan.
Hei,
kiitos kaikille kommenteista ja hyvästä keskustelusta! Muutama selvennys ja ajatus.
Julkaisutahti on käänteisesti verrannollinen työkalenteriini. Sen olette valitettavasti saaneet tänä keväänä huomata. Kirjoitan mieluummin hyvin ja huolellisesti silloin kuin kirjoitan, sen sijaan, että täyttäisin blogin puolivillaisella tauhkalla. Blogeja on pilvin pimein, en jaksa uskoa että kenenkään elämä siihen kaatuu, jos täällä ei päivittäisellä tasolla tapahdu jotain.
Saan Jenkki-kampanjasta palkkion, sen lisäksi ilmaisen hammastarkistuksen ja käynnin suuhygienistillä. Neljän reiän paikkaukset sen sijaan maksan itse. Kela-korvausten jälkeen maksettavaksi jää muuten vain muutamia kymppejä enemmän kuin julkisessa terveyshuollossa, joka vastoin yleistä käsitystä ei ole ilmainen (edullinen toki).
Valitsen yhteistyökumppanini sen mukaan mikä tuntuu omalta ja blogin linjaan sopivalta. Hammashoitoon keskittyvä juttu ei ollut varmastikaan ilmeisin valinta, vaikka olenkin kirjoittanut vuosien varrella monista kauneuteen ja terveyteen liittyvistä asioista (mm. hampaiden oikaisuista ja kerran kokeilemastani vaalennuksestakin). Yhteistyön tarkoitus oli herättää keskustelua hampaiden hoidosta ja terveen, kauniin suun merkityksestä. Lähdin mukaan, koska aihe oli minulle enemmän kuin ajankohtainen: ikenet olivat vuotaneet verta viikkoja, olo oli kamala ja olin tajunnut, että jotain on tehtävä. Aiheesta oli siis sanottavaa.
Jenkki on Suomessa syntynyt brändi, jonka tuotteita olen käyttänyt ala-asteikäisestä saakka. En ole koskaan ostanut minkään muun merkin purukumia. En näe mitään eettistä tai idealogista syytä miksen olisi voinut lähteä tähän yhteistyöhön.
Saan silloin tällöin kommentteja siitä, että blogin sisältö on muuttunut alkuajoista kun asuin Kurvissa, työskentelin levy-yhtiössä ja luuhasin tukka takussa treenikämpillä ja keikkabusseissa. Aivan varmasti on! Sittemmin muuttunut elämä ja sen myötä muuttuneet jutut ovat ilmeisesti tehnyt minusta muutaman kommentoijan mielestä elitistisen snobin. Jos niin on, olkoon. Elämä menee eteenpäin, ihmiset kasvavat. Olen nyt onnellisempi ja tasapainoisempi. Hyvinvointiin liittyvät aiheet ovat viimeisen vuoden aikana olleet omassa elämässäni pinnalla, se näkyy luonnollisesti blogissakin. Olen voinut vuosien varrella erilaisista syistä todella huonosti, enää en halua. Ei se tarkoita etten enää juo viiniä tai valvo joskus aamuun ystävien kanssa, sen rinnalla on vaan muutakin.
Bloggaajien saaman palautteen ristiriitaisuudesta kertoo se, että samaan aikaan jotkut ovat olleet sitä mieltä, että elän ikuista taidelukiolaisen elämää ja olisi jo aika kasvaa aikuiseksi. Hmm? Mitenkään ei voi voittaa, joten taidan pysyä jatkossakin omalla linjallani ja tehdä kuten minusta parhaalta tuntuu. En elä blogiani varten, blogi elää minun mukanani. Myös lukijakunta elää – ei kenenkään kannata täällä velvollisuudesta käydä, jos blogin jutut eivät enää kiinnosta. Lähteviä lukijoita kiitän menneistä vuosista, uudet toivotan tervetulleeksi. Ei tämä niin vakavaa ole!
Ja niin: en suinkaan vastusta julkista terveydenhuoltoa. Olen ollut julkisen sektorin asiakas siitä saakka kun muutin Suomeen ja suurimmaksi osaksi olen ollut tyytyväinen. Hammashuollon puolella olen harmillisesti kokenut todella karvaita ja siitä viisastuneena maksan ilomielin enemmän mm. siitä, että pääsen hoitoon silloin kun haluan. Se ei nähdäkseni ole keneltäkään pois. Mielipiteestäni saa ilman muuta olla eri mieltä, tylsäähän tämä olisi, jos kaikki ajattelisivat asioista samoin.
Kysymykseen siitä, saako bloggaaja tienata työllään rahaa tai rahanarvoisia etuja, en jaksaisi enää vastata. Bloggaaminen on viime vuosina ammattimaistunut ja muuttunut varteenotettavaksi tavaksi tienata elantonsa osittain tai kokonaan. Helppoa tai nopeaa se ei ole – jos siinä onnistuu, tekee selvästi jotain todella oikein. Kuka tahansa voi halutessaan perustaa blogin, mutta jos tärkeintä on tienaaminen, keksin monta työtä, josta saman rahan saa helpommin ja nopeammin. Minulle yhteistyöjutut, joista maksetaan, mahdollistaa sen, että voin käyttää blogiin enemmän aikaa. Siitä hyötyvät nähdäkseni lukijatkin.
Kiitos, jatkakaa!
You go girl!!! ;) Rentouttavaa ja ihanaa lomaa (aurinkokin vielä paistaa sen tiedän, harmaita päiviä tarvitaanvaan jotta saadaan nauttia vehreästä luonnosta!:))
Kiitos kaunis, sinne samaa!
Juuri näin! Mutta sellainen pieni toive, että kun sovit yhteistyöjutuista, niin voisitko pyytää samalla lukijoillekin jonkun edun, alennuskoodin tms. (kuten on joskus ollutkin)? Ei kai se näitä mainostajia konkurssiin veisi? Oikeasti ehkä muutama % lukijoista oikeasti tarttuu tarjoukseen. Se on vain sellainen pieni ystävällinen ele, joka tekee mainoksen lukemisen mukavammaksi :)
(ps. En muuten ilman tätä keskustalua olisi edes huomannut, että postauksen oli “maksanut” Jenkki. Olisin veikannut, että mainostat jotain yksityistä hammasklinikkaa…)
Kiitos kommentista! Juu, useimmiten alennuskoodi kuuluukin yhteistyöhön silloin kun neuvottelen yhteistyön ehdoista itse. Tässä tapauksessa kampanja tuli Suomen Blogimedian kautta eikä kuvioon voinut oikein vaikuttaa. Pidän tämän mielessä tulevia kuvioita ajatellen!
Ongelma ei liene ole ollenkaan se, että yhteistyö on terveydenhuollon kanssa vaan se, että blogia ei pidetä kenenkään työpaikkana.
Itselleni blogi tarkoittaa päiväkirjaa – lokikirjaa, jota pidetään netissä. Pikkuhiljaa toki ajatusmaailmani alkaa kääntyä siihen, että sitä ne eivät enää ole, mikä takoittaa myös sitä, että entistä vähemmän niitä luen. Pois ovat tippuneet jo ne, joissa on “kopioita” muista blogista eli intoillaan viikkoa myöhemmin samoista asioista kuin mistä joku toinen on jo tehnyt (yhteistyö)postauksen. Blogihuonekaluthan ovatkin toki jo yleinen vitsi, joka kyllä toistuu myös sisustuslehdissä.
Yhteistyöpostauksista huolimatta luen tätä blogia, koska elämäntilanne ja tyyli ovat osittain samanlaisia. Minuakin harmittaa päivitystahdin hiipuminen ja sitten ahminkin tekstit oli niissä yhteistyötä tai ei. Sitten joskus saattaa tulla päivä, etten enää tänne tule (esim. äitiysblogiksi muuttuminen) ja ehkä löydän jonkun toisen päiväkirjan tai mainossivuston itselleni viihdykkeeksi!
1) Kommentti koskien itse juttua: Minusta on erittäin positiivista, että blogissa käsitellään “oikeaa” hammashuoltoa pelkkien vaalennusten sijaan!
2) Kommentti keskusteluun: Vaikea nähdä, miten erityisesti tämä postaus _ei_ sopisi blogiin, jossa on käsitelty niinkin linjassa olevia asioita kuin liikuntaa, silmäleikkauksia, kirjanpitoa, säätä ja Turkua.
Jos ei ole päästänyt pukukalustoaan ihan paskaan kuntoon, niin sanoisin, että ihan tavallisilla ihmisilläkin on varaa valita yksityinen hammashoito. Kela-korvauksen jälkeen hammastarkastuksesta ei jää montaa kymppiä itse maksettavaksi yksityiselläkään, ja vaikka paikattaisiin sen päälle yksi reikäkin, puhutaan yleensä edelleen alle satasesta. Moni laittaa sen rahan vaikkapa uusiin kenkiin miettimättä sen enempää (valintakysymyksiä). Ja eikös kunnallisesta hammashoidostakin tule nykyään joku terveyskeskusmaksu tms. eli ei sekään ilmaista ole?
Olen niin onnekkaassa asemassa, että minulla on työntanajan kustantamana laaja työterveyshuolto, johon kuuluu yksityisen lääkärikeskuksen palvelujen lisäksi myös yksityinen hammashoito ja gynekologi :) Pyytäkää ihmiset työnantajiltanne terveyspalveluja, ovat kiva “palkanlisä” eikä niistä tarvitse maksaa verojakaan!
Olen just tällainen tavis – akateemisesti koulutettu valtion virkamies joka kertonee että palkka ei ole häävi. Yksityisellä on varaa käydä kun ei ole ollut isoja remontteja. Mutta kyllä se kalliimpaa on kuin tässä kommentoitiin. Just eilen kävin tarkastuksessa ja hinta kela-korvaus huomioiden oli hieman yli satasen. Tosin tarkastukseen kuului hammaskiven poistoa ja hoitajan tekemä tehopuhdistus ja fluoraus.
Harmillisia nämä ikävät kommentit. Mutta mitä ne haittaa, aika vähän tähän hienoon ja hauskaan blogin niitä taitaa tulla. Karavaani kulkee ja koirat haukkuu! Luulen että tässä kohti joitakin ärsytti se, että julkista terveydenhuoltoa hieman negatiivisesti kommentoitiin ja samalla joku muu maksoi kirjoittajalle ilmaisen hammashoidon.
Miksei blogin pitäjä ei saisi mitenkään hyötyä taloudellisesti blogin pitämisestä? Eihän minkään muunkaan ammatin harjoittajilta tai päivätyönsä ohella esim. valokuvaajana, liikunnanohjaajana tai muusikkona työskenteleviltä ihmisiltä oleteta, että he tekevät työtä ilmaiseksi.
Montaa kommentoijaa huolettaa myös se, että hammaslääkäripostaus rikkoo blogin linjan tai tyylin. Tietysti on kunkin lukijan makuasia, miten tämän blogin tyylisuunnan määrittelee (ainakaan pikaisella silmäyksellä kirjoittaja ei ole tuolla bannerissa sitä mitenkään kiinnittänyt) ja mikä kyseiseen tyyliin hänen mielestään sopii. Mutta koska kyse nyt ei ole 300 vuotta vanhasta museoviraston suojelemasta rakennuksesta vaan blogista, jossa kirjoitetaan viherpirtelöistä, mäyräkoirista ja kolme vuotta vanhoista solkikengistä, en olisi ihan kauhean huolissani, pilaako kotimaisessa omistuksessa olevan lääkäriaseman yhteistyöpostaus jonkun Taiteellisen Linjan. Ehkä näidenkin kommenttien pohjalla on jonkinlainen — no, kukaanhan ei tietenkään tunnusta olevansa kateellinen, eihän toki, hymiö — epämukavuus siitä, että blogissa on kaupallista sisältöä.
Poliittis-eettis-taloudellinen kysymys julkisesta ja yksityisestä terveydenhuollosta on sekin varmaan vähän blogin linjan ulkopuolella, mutta yksityiseen hammashuoltoon on sekin näkökulma, että maamme kansantalouden näkökulmasta ei välttämättä ole aivan huono asia, jos vaikkapa julkisella puolella päivisin työskentelevä hammaslääkäri pitää iltaisin yksityispraktiikkaa niille, jotka haluavat hieman laajempaa hammashuoltoa kuin mitä julkisella puolella on mahdollista tarjota.
Herttileijaa näitä kommentteja! Ihan ku tössä blogissa ei olisi aiemmin kauneuteen ja terveyteen liittyviä aiheita käsitelty. Minusta juttu oli hyvä ja hauska, kiitos.
Pakko kommentoida tätä yleistä sanontaa, että yksityisiä lääkäripalveluita käyttämällä jotenkin auttaisi julkista sektoria, kun ei kasvata jonoja. Yksityisestä hoidosta maksetaan kela korvaus, eli hyödynnät verovaroja siinä missä muutkin. Yksityisiä käyttämällä julkisen hoidon tasoon vaikuttaa negatiivisesti, sillä mitä enemmän hyvin toimeentulevat hyödyntävät yksityistä sektoria (kela korvauksin), sitä vähemmän painetta/tahtoa parantaa julkisia palveluita..
koska tässä taidetaan viitata minun kommenttiini, niin oikaisen nyt pikkaisen: en koe auttavani julkista sektoria, vaan ihan konkreettisesti olevani poissa jonosta. minun hammashuollostani jää aika jollekin muulle. tiedän tietysti, että yksityinen terveydenhuolto on monin tavoin yhteiskunnan tukemaa (ei suinkaan ainoastaan kelakorvausten kautta), mutta tiedän myös ettei julkisen sektorin alasajon ja yksityisten palvelujen käyttämisen välillä ole välttämätöntä yhteyttä. isompi yhteys tuntuisi olevan äänestyskäyttäytymisellä, joka ohjaa vallanpitäjiksi ihmisiä, joita ei kiinnostaa huonommassa olevien tilanteen paraneminen…
Tuo yllättävä reikien löytyminen aiheutti pakonomaisen tarpeen kertoa omasta kokemuksesta. Menin töihin paikkaan, jossa työnantaja maksaa hammashoidon. Siitä innostuneena minäkin varasin ajan yksityiselle hammaslääkärille. Hammaslääkäri tiesi, että työnantajani maksaa hoidon, ja minulle yllätyksenä löysikin suustani neljä “pikaista paikkaamista” (=hänen sanojaan) vaativaa reikää.
Vähän ihmettelin, kun alkutarkastus päätyikin kahteen paikkaan, mutta en osannut siinä penkissä kyseenalaistaakaan hammaslääkärin toimintaa. Paikat olivat superkivuliaat monta viikkoa ja päädyin perumaan toisen paikkausajan ja varaamaan uuden tarkastuksen toiselle hammaslääkärille. Siellä edellisen hammaslääkärin paikkoja korjattiin (madallettiin) eikä löydetty yhtään paikkausta vaativaa reikää. Vanhoja alkavia reikiä, jotka ovat pysähtyneet, ei kuulemma ole syytä paikata.
Ennen tätä keikkaa olen asioinut kunnallisella hammaslääkärillä ja yths:llä, aina ongelmitta. Jos nyt en olisi käynyt hakemassa toista mielipidettä suussani olisi kahden sijaan neljä turhaa (ja välillä arkaa/särkevää) paikkaa ihan vain rahanhimoisen hammaslääkärin vuoksi… Oletan siis, että nekin paikat ovat turhat, jotka hän ehti jo ensimmäisellä kerralla tehdä, mutta todistaahan sitä ei voi, kun ei mitään kuvia otettu. Eniten harmittaa siksi, että paikat yhä näin vuotta myöhemmin välillä kolottavat eikä hampaissa ollut mitään oireita ennen paikkausta. Tulipa vuodatus :)
Pikkusen itse postauksen ohi kommentoin tähän, että minulle kävi jotakuinkin samoin. Menin tarkastuttamaan hampaani ja niistä löytyi reikä. Mitään oireita minulla ei ollut, mutta oli kuulemma ehdottomasti paikkauksen veroinen reikä. Paikkauksen jälkeen hammas on ollut arka ja kipeä, olen käynyt näyttämässä sitä kolme kertaa eri lääkärille toimenpiteen jälkeen, eikä sille voi tehdä mitään. En tiedä missä meni pieleen, eipä taida tietää kukaan muukaan, mutta hammas on ollut nyt lähes pari vuotta “poissa pelistä”, pureminen tekee kipeää.
I feel you :( Sun hammas kuulostaa kyllä vielä omiani kipeämmältä. Omalta osaltani ajattelin, ettei siitä varmaan kivuitta/seurauksitta voi selvitä, jos kaksi tervettä, isoa (iso=perimmäiset takahampaat) hammasta porataan rikki ja paikataan päälle. Kyllä ärsyttää aina, kun asia tulee mieleen.
Täällä oli kommentoitu jonkin verran noita yksityisen sektorin hintojakin. Itse kiikutin työnantajalle tuosta kyseisesta tarkastuksesta ja kahdesta paikasta reilun 300 euron laskun. Jos maksaisin itse, tekisin hintavertailua :)
Yhteiskunnallisesti ajatellen komppaan sitä kommenttiä, jossa kehotettiin miettimään julkisen terveydenhuollon säilymistä/selviytymistä siinä vaiheessa, kun marssii äänestyskoppiin. Se on se meidän tapa vaikuttaa. Nykysuuntaus (äänestystulokset) vain valitettavasti vaikuttaa siltä, etteivät julkset palvelut ole monellekaan kovin tärkeitä.
Ehkä aiempi kirjoitukseni oli sävyltään hieman jyrkkä, en kuitenkaan suoraan ristisi itseäni hiiltyjäksi tai katkeraksi (kiitos vain analyyseistä) :D Lähinnä vaan pohdiskelin mainonnan ja blogien symbioosia ruohonjuuritasolta.
Halusin palata kommentoimaan, että olen todella iloinen jos tämänkaltaiset postaukset saavat ihmiset käymään hammaslääkärissä ja siitä ehdotonta plussaa kaikille! Ehkä oma elämäni on vain mennyt tämän blogin ohi ja minun on parasta siirtyä ex-lukijoihin. Kuvat ovat aina olleet todella kauniita ja miellyttäneet esteettistä silmääni, mutta aihepiirit eivät enää kosketa itseäni. Kommenttien perusteella innokkaita lukijoita kuitenkin löytyy varmasti.
Samoilla linjoilla mennään – minäkin olen lukenut Stellaa vuosia, mutta siirtynen taka-alalle. Olemme niin sanotusti kasvaneet eri suuntiin, ja ihan hyvä niin. Minut kaupallisuuden lisääntymisen lisäksi tekee ex-lukijaksi se, että ennen omaperäinen blogi on mielestäni valtavirtaistunut (KAIKKI kirjoittavat treeneistä, ajankäytöstä, sen sellaisesta). Rakastin ennen blogin sponttaaneja juhlia/musajuttuja/keikkakuvauksia. Siirryn siis lukemaan enemmän mieleisiäni blogeja muualle – kiitos näistä vuosista!
Yllätyin postauksen kommenteista sen verran, että oli pakko laittaa omani tähän perään. Aina kun lukijat (missä tahansa blogissa) kommentoivat yhteistyöpostausten sopimattomuutta “blogin linjaan”, niin ensimmäinen ajatukseni on se, että muistavatkohan kaikki että blogit ovat lukijoille ilmaista sisältöä. Useita kertoja viikossa bloggaavalle kirjoittajalle se on puolipäivätyö ajankäytön puolesta. Siitä on kivaa saada joskus palkkaakin tai muuta etuutta. Muotilehdet taas maksavat lukijalle ja television katselu maksaa katsojalle ja silti niiden mainoksista tai yhteistyökuvioista harvoin kritisoidaan. Onhan se tietty helpompaa blogissa, kun kritiikin vastaanottaja on bloggaaja, eikä joku kasvoton asiakaspalveluhenkilö. Ja jos ei maksa lehdistä/televisiosta niin on ainakin pakko katsoa kaupalliset tiedotteet että pääsee ohjelmaan käsiksi. “En mä halua enää lukea Costumea, koska viime numeronkin välissä oli ainakin 6 sivua Lorealin mainoksia” tyylisiä kommentteja näen harvoin. Tai “ei tee enää mieli lukea Elleä kun se siinä ollut hammasharjamainos ei musta sovi teidän lifestyle-linjaan.”
Konkaribloggaaja kyllä harkitsee tarkkaan kenen kanssa yhteistyötä tekee. Mun mielestä tämä postaus sopii blogin tyyliin ja muistuttaa siitä ettei todellinen hyvinvointi ole vain shampanjaa, kasvorasvoja, kampaajaa ja torkkupeittoja vaan myös treenissä ja hammaslääkärillä käyntejä. Minusta Stella käsittelee erityyppisiä yhteistyökuvioita hyvin ja monipuolisesti. Blogi ei ole koskaan käynyt lähelläkään eri postimyyntifirmojen katalogia (niin kuin jotkut blogit) ja se on aina hauskasti kirjoitettu. Siksi luen sitä edelleen ja käytän sitä hyvänä esimerkkinä laadukkaasta blogista. Peukku.
Nyt kyllä ihmettelen tätä kommenttia. Muotilehtien ja television mainoksistako ei valiteta? Missä maailmankaikkeudessa? Ilman muuta valitetaan ja monet, itseni mukaan lukien, äänestävät ns. kukkaroillaan ja jättävät mainospainotteiset toimijat omaan arvoonsa.
Muotilehtiä ei ole huvittanut selailla sitäkään vähää kuin joskus enää vuosikausiin ja televisiosta (nettitelevisiosta mainosestolla) katson lähinnä ohjelmia joissa mainostaminen ei käytännön syistä oikein onnistu. Siis esimerkiksi riittävän historiallista draamaa tai laadukkaita dokkareita.
Blogit sensijaan… Näemmä nykyään kaikesta pitää saada maksimaalinen hyöty irti. Taitaa olla naiivia toivoa että blogeja pidettäisiin enää ihan vaan vilpittömästä kirjoittamisen ilosta. Onneksi sellaisiakin olen löytänyt, ja myönnän että jo hetken olen pohtinut tämänkin blogin unohtamista, niin paljon se on muuttunut niiden monien vuosien saatossa kun olen tätä seurannut. Eikä suinkaan parempaan suuntaan.
arvostan blogia, joka noin säännöllisesti piristää päivääni, hauskasti kirjoitetut jutut, arjen pikku tapahtumat huumorilla ja taitavilla kielikuvilla höystettynä…kiitos. Jos tästä kaikesta saa jotain etua, on sen kyllä ansainnut (ja jokainenhan voi tehdä saman, kiitollisena otan vastaan uusia ilonpilkkuja päivääni :) Jään odottamaan..
Niin hieno kirjoitus, että ihan herkesin kommentoimaan! Olen blogiasi usein lukeva mutta harvoin kommentoiva, nyt teksti oli niin kiva että piti ihan erikseen kiittää! Olet ehdottomasti suosiosi ansainnut, taitosi kirjoittajana ja tunnelmanluojana ovat omaa luokkaansa.
Ja kyllä, itsekin olen tasa-arvon kannattaja ja sitä mieltä, että hyvä terveys (ml. hampaat!) kuuluu kaikille ja senpä vuoksi kannatan ehdottomasti julkista terveydenhuoltoa. Minulla on siitä myös oikein hyviä kokemuksia ja toivoisin, että niitä tuotaisiin enemmän esiin -julkinen ei todellakaan ole automaattisesti huonompi kuin yksityinen. Mutta, edes tästä asiasta en nyt jaksanut stressaantua, koska ihmisillä saa olla erilaisia mielipiteitä ja sinä osaat tuoda omasi harvinaisen kauniisti esiin :)
Itsekin olen koko Helsingissä asumisaikani suunnannut City-Hammaslääkäreihin. Keskeinen sijainti, ystävällinen ja ammattitaitoinen henkilökunta – riittää minulle. Ja ihan omalla rahalla ja omaan haluun perustuen. Eikä mieleeni tulisi ärsyyntyä siitä, että joku saa saman ilmaiseksi – eikä ainakaan jos itse hyödyntäisin (puoli-)ilmaisia julkisia palveluja.
On ihan totta, että yksityisen valitsemisen mahdollisuus on etuoikeus. Toisaalta en ole hampaineni kasvattamassa julkisen puolen jonoja, vaikka maksan niistä osuuteni siinä missä muutkin.
Maksat toki myös Stella Hoon hampaiden hoidosta, kun samassa paikassa käyt omalla rahalla.
Noin muuten jäin kaipaamaan enemmänkin tietoa, miten oikomishoito aikanaan sujui? Tulos oli ilmeisen onnistunut, mutta onko se pysyvä ja minkälaista vaivaa se itse hoito aiheutti elämään vai menikö se vaan siinä sivussa? Reiät paikautan itsekin, mutta monen tonnin oikomishoitoon ei ihan tuosta vaan mennä.
Itse en hiiltynyt, ja itsekin käytän yksityistä hammashuoltoa, koska se nyt vaan on mukavampaa, ja kuvittelen että minulla on siihen varaa. Mutta hieman ehkä itsekin ihmettelen tämän postauksen sopimista blogin tyyliin. Treenijutut ja niihin liittyvä yhteistyökin on jollain tavalla lifestylea, vaikkei ihan sitä suuntaa mitä blogi on aiemmin edustanut (ilmeisesti kaikki kasvaessaan muuttuvat ja niin Stellakin, ja hyvä niin :)), mutta hammaslääkäri ja xylitol purukumi menevät itselle kyllä hieman jo “otetaan vastaan kaikki mitä ilmaiseksi saadaan” linjalle. Mistä kansanomaisempia esimerkkejä ovat ihmiset jotka jonottavat ämpäreitä halpahallien avajaisissa tai 3+1 päivillä..
Muistelisin aiemmin kirjoittajan maininneen että yhteistyötä ja mainoskampanjoita toteutetaan niiden brändien kanssa jotka osuvat itselle. Tämä linjaus tukisikin omaa brändinrakentamista ja blogin sisällön laatua ja yhtenäisyyttä. Vaikea kuitenkin hahmottaa miten yksityinen hammaslääkäriasema iskee kirjoittajan elämään, muuta kuin niin että sitä kautta saa ilmaisen hammashoidon. Itsestä huolehtiminen toki on tärkeää ja hyvä teema, mutta ehkä se nyt enemmän lifestyle -henkisesti tulee ilmi treeni/ruoka/ajanhallinta/muu hyvä elämä -postauksista. Perusterveydenhuollon pitäisi mielestäni olla itsestäänselvyys, etenkin kun se Suomessa kaikille tarjotaan ihan julkisen puolen toimestakin jos ei yksityiselle halua rahojaan kantaa.
Eli siis en ole ollenkaan kitkerä siitä että kirjoittaja saa ilmaista hammashuoltoa, ja toki ne postaukset mistä ei itse ole kiinnostunut voi skipata, mutta jos ajatellaan blogisisältöä ja sen yhtenäisyyttä/tyyliä/kiinnostavuutta, niin kyllä tämä ehkä vähän töksähtää minullekin.
Positiivisempana nuottina yllättävän kauniita kuvia olet onnistunut saamaan kuvitukseksi hammaslääkäriteemaan :)
Kappas. Tulin kommentoimaan ihan päinvastaista kuin edellinen yhteistyöpostauksesta hiiltyjä.
Tyylikkäästi toteutettu yhteistyö. Melkein tekisi mieli mennä hammaslääkäriin tarkastuttamaan oma purukalusto. Ja minä VIHAAN hammaslääkäriä.
Jaa, minua ei yhteistyöjutut haittaa silloin kun ne on toteutettu tyylillä. Jos aihe ei satu nappaamaan, voi aina hypätä yli.. Mutta mielenkiinto heräsi, mikä Stellan blogista tekee elitistisen? Kysyy hiukan Stellaan samaistuva melkein-kaima.
Mikä näiden yhteistyöpostausten punainen lanka on? Saada lukijat ärsyyntyneeksi? Ainakaan tämän jutun perusteella ei tulisi mielenkään ostaa jenkki-purkkaa, mikä ilmeisesti toimii sponsorina tässä. Lähinnä mietin, että miksi semi-tuntemattomat ihmiset kustannetaan ilmaiseksi (varmasti melko kalliiseen) yksityiseen hammasklinikkaan. Onhan se kiva parjata julkista hammashoitoa kun saadaan oma hoito ilmaiseksi yksityiseltä. Ihanaa, että sun elämässä on arjen luksusta kun voi mennä pionein koristeltuun vastaanottohuoneeseen. Kuitenkin valtaosa suomalaisista käy ihan tavallisissa kunnallisissa hammashoitoloissa, joissa on puoli vuotta vanhoja repaleisia Me Naiset -lehtiä ja rikkinäisiä lastenleluja nurkassa. Ja täysin saman koulutuksen saaneita hammaslääkäreitä, -hoitajia ja suuhygienistejä.
Ylipäätään alkaa mennä maku hyvin monista blogeista juuri näiden yhteistyöpostauksen takia. Valitettavasti suomalaiseen kulttuuriin on tasa-arvo iskostunut niin syvälle, että tämän kaltaiset yhteistyöt hiertävät varmasti muitakin lukijoita. Puhumattakaan elitistisyydestä, mikä alkaa olla tässä blogissa enemmän sääntö kuin poikkeus.
Miksi ylipäätään luet blogia, jos sisältö on mielestäsi elitististä? Kommenttisi kertoo valitettavan tosiseikan, että suomalaiseen mentaliteettiin on juurtunut kateus ja katkeruus; toisella ei saisi olla mikään asia paremmin kuin itsellä. Suomi on luojan kiitos vapaa maa, jossa markkinatalouden lait toimivat. Myös blogin kirjoittajalla on oikeus saada tienestiä ja sponsoreita. Se kertoo kirjoittajan taidoista kertoa monia kiinnostavista asioista. Stella on tässä onnistunut paremmin kuin hyvin. Kiitos kiinnostavasta kirjoituksesta tänäänkin!
Monet kommentoivat, että miksi luen jos en ole tyytyväinen blogiin. Olen kuitenkin lukenut tätä blogia jo monta vuotta, mutta nyt noin vuoden sisällä sisältö on muuttunut omasta mielestäni huonompaan suuntaan. Mielestäni on ok kommentoida myös negatiivisista asioista asiallisesti.
Valitettavasti olen suomalainen ja rehellisesti voin myöntää että voin olla ajoittain katkera ja kateellinen. Kuten myös 99,9% suomalaisista.
Kommenttini lähinnä kritisoi yhteistyöpostausten kasvavaa määrää, ei niinkään sitä että osa suomalaisista käyttää yksityistä hammashuoltoa. Pääasia on, että hampaat hoidetaan. Tietenkin on hyvä, että ihmiset saavat elantonsa, yleisesti blogeista vain ajatellaan (tai halutaan pitää illuusiota yllä) että ne ovat harrastuspohjalta tehtyjä. Toki tiedän, että tämä blogi ei ole mikään harrastus.
Hieman tulee kommenteista sellainen tunne, että blogin kutsuminen elitistiseksi taisi osua muutaman lukijankin nilkkaan. Peace.
Harmikseni joudun toteamaan, että olen samaa mieltä Janikan kanssa. Stellan blogi on ollut (ja edelleenkin kylläkin on, ainakin toistaiseksi) suosikkini niistä muutamista lukemistani blogeista.
Mutta ehkä viimeisen vuoden sisällä blogi on minunkin mielestäni mennyt huonompaan suuntaan. Postaustahti on harvempi ja yhteistyöpostauksia ainakin tuntuu olevan useammin ja lisäksi tällaisista sinänsä omituisista aiheista.
Itse vain toivoisin enemmän juttuja Stellan ihailtavasta tyylistä, sisustuksesta, ruuasta ja muusta elämästä. En toivo tämän muuttuvan treeniblogiksi – niitä on jo muutenkin tarpeeksi – enkä liian yhteistyöpainotteiseksi. Tai jospa ne yhteistyöt ainakin liittyisivät enemmän tyyliin tms. eikä niinkään purukumiin ja lemmikkieläintarvikkeisiin.
Vielä en kuitenkaan missään nimessä ole valmis lopettamaan tämän blogin lukemista, pääasiassa tästä kyllä tykkään!