Kaupallinen yhteistyö Kauniisti kotimainen ja Asennemedia

Kevään tulppaanikausi on alkanut! Rakastan tulppaaneja, ne näyttävät ihanalta niin villeinä kimppuina kuin yksittäisinä kukkasina pienessä maljakossa. Tulppaanit ovat myös helppoja kukkia: niitä myydään lähes kaikkialla, joka tilanteeseen löytyy sopiva väri ja lajike, ne eivät vaadi kummoistakaan hoitoa ja oikeastaan vain paranevat nuupahtaessaan. Tykkään eniten juuri siitä dekadentista vaiheesta, kun tulppaanit nuokkuvat raukeina maljakoissaan ja näyttävät ranskalaiselta öljyvärimaalaukselta. Siitä pääsen päivän teemaan, valitsin nimittäin kolme taiteilijaa, joiden teoksista hain inspiraatiota kolmeen erilaiseen tulppaaniasetelmaan. Seuraa väriräjähdys, joka toivottavasti vähän valaisee näitä harmaita päiviä. Näitä kuvia oli ihana ottaa, ajatuksetkin kirkastui aivan kuin olisi kylpenyt sateenkaaressa.

Nykyään tulee (varmaan itse kullakin) tehtyä ostoksilla aiempia tietoisempia valintoja, mietittyä tarkemmin millaisia arvoja haluaa ostovalinnoillaan tukea. Kukkaostoksissakin voi ja kannattaa suosia kotimaista. Lähikukat ovat tuoreita, laadukkaita ja kestäviä, eikä niitä kuljeteta kaukaa. Suomessa viljely tapahtuu myös takuulla reilusti, sillä työntekijöistä huolehtiminen on yksi Kauniisti kotimaisen tärkeimmistä arvoista. Kasvihuoneet työllistävät myös nuoria ja erityisryhmiä, kuten maahanmuuttajia, joiden on usein vaikea kielimuurin vuoksi työllistyä. Ylipäänsä kotimaisten kukkien viljely lisää suomalaista työllisyyttä.

Kotimaisia kukkia saa nykyisin ruokakaupoistakin – kaikki näissä kuvissa näkyvät tulppaanit on hankittu edullisesti meidän lähikaupasta! Erikoisempia tai kookkaampia lajikkeita kannattaa kysellä kukkakaupoista, jotka osaavat myös vinkata kotimaisista vaihtoehdoistaan. Pitkät, raskaat tulppaanit ovat erityisen upeat: muutamallakin kukkasella saa aikaan näyttävän asetelman.

Valitsin ensimmäiseksi inspiraationlähteeksi newyorkilaisen taiteilijan nimeltä Jean-Michel Basquiat (1960 – 1988), joka kuuluu henkilökohtaisiin suosikkeihini. Basquiat on myös omassa elämässäni tavallaan ajankohtainen, sillä näin hänen teoksiaan pari viikkoa sitten Melbournessa (mahtava yhteisnäyttely aikalaisensa Keith Haringin kanssa) ja reilu vuosi sitten laajassa näyttelyssä Louis Vuitton Foundationin taidemuseossa Pariisissa. Taidetta voi ahmia kirjoista ja kuvista, mutta oma suhde taiteilijan tuotantoon syvenee, kun teokset näkee ihkaelävänä edessään.

Graffitaiteilijana New Yorkissa aloittaneesta Basquiatista tuli kansainvälisesti menestynyt avantgarde-taiteilija 80-luvun taidepiireissä. Mies ehti lyhyeksi jääneellä urallaan tuottaa monenlaista, mutta hain inspiraatiota tulppaaniasetelmaani hänen värikkäimmistä teoksistaan, joissa räiskyy kirkas keltainen, violetti ja pinkki anarkistisina sommitelmina. Valitsin maljakoksi kirppikseltä löytyneen Oiva Toikan suunnitteleman Flora-maljan: tummanharmaa lasi luo sopivan taustan värikkäälle kukkaräjähdykselle ja tykkään siitä, miten kukat ryöpsähtävät villeinä matalan maljan laidan yli.

Pidin kerran syntymäpäiväillallisen edesmenneessä Cafe Balzacissa ja muistan ikuisesti kattauksen, jonka Samuli Simula oli loihtinut seurueellemme. Marmoripöydille oli levitetty lautasten ja viinilasien sekaan erivärisiä kukkia, ja lopputulos oli taianomainen. Olen siitä saakka odotellut sopivaa tilaisuutta testailla tätä kotona ja nyt pääsin vähän kokeilemaan, kun katkaisin vahingossa pari nuppua. Vähän avantgardistisempi lähestymistapa kukkastailaukseen sopisi täydellisesti brunssikattaukseen. Hmm. En olekaan järjestänyt brunssia naismuistiin.

En voinut vastustaa kiusausta napata toiseksi inspiraationlähteeksi ajankohtaista Helene Schjerfbeckia (1862-1946). Ateneumin upea näyttely ehti juuri loppua, mutta Antti J. Jokisen ohjaama Helene-elokuva on saapunut juuri teattereihin (ja herätti blogin vieraskirjoittajassa Annassa ristiriitaisia tunteita). Mainituista miinuksista huolimatta aion ehdottomasti mennä katsomaan leffan, naistaiteilijoista ei tässä maailmassa tehdä liikaa elokuvia.

Schjerfbeckin teosten värimaailmasta inspiroiduin erityisesti himmeästä valkoisesta, pehmeästä ruskeanmustasta ja vihreän sävyistä. Vaalea pellavansävy tuli puolivahingossa pellavalakanoiden muodossa mukaan, kun sijoitin kimpun makuuhuoneen yöpöydälle. Valitsin valkoisten tulppaanien pariksi käsintehdyn maljakon, jonka orgaaninen pinta ja maanläheiset sävyt sopivat Schjerfbeckin maailmaan.

Rakastan Schjerfbeckin teoksista kaikkein eniten näitä viimeisiä omakuvia, joissa Helene on jo puoliksi poissa. Jos kuvia katsoo kronologisena sarjana, hän liukuu niistä pois ääriviiva kerrallaan. Varjot syvenevät, sävyt käyvät vähiin.

Ah, tykkäsin tästä yksinkertaisesta, hiljaisesta eleganssista enemmän kuin etukäteen aavistelinkaan! Schjerfbeckin teosten tunnelmasta tihkui ehkä aavistus näihin kuviinkin. Valkoiset tulppaanit ovat kyllä klassikko, joilla on mahdoton mennä pieleen. Tässä alkuvuoden hämärässä ne tuntuvat huokuvan erityistä raikkautta ja toivoa keväästä.

Vielä yksi kuva Helene-sarjasta, ihan vaan siksi, että Omenatytössä (1928) on niin kauniit ja heleät sävyt, että siitä tulee hyvälle mielelle aina kun sen näkee. Poskeen vetäisty viiru ja punaiset huulet tekevät maalauksen tytöstä elävän ja hengittävän.

Kolmas inspiraationlähteeni on yksi suurimmista suosikeistani, yhdysvaltalainen Mark Rothko (1903 – 1970), joka teki Jackson Pollockin, Willem de Kooningin ja muiden aikalaistensa kanssa 50-luvun New Yorkista maailman taiteen keskuksen. Rothkon suuret, värikylläiset maalaukset edustavat abstraktia ekspressionismia ja ovat livenä vaikuttavimpia teoksia, joita olen ikinä nähnyt. Niiden edessä voisi istua ikuisuuden, ellei niistä vyöryvä tunnekuohu pakottaisi jossain vaiheessa karkaamaan museoravintolaan kokoamaan itsensä.

Rothkon värejä ajatellessa pulpahtaa heti mieleen intensiivinen pinkki ja oranssi, niinpä valitsin asetelmaan itsestäänselvästi kaikkein hehkuvimmat tulppaanit. Lähikaupassa sattui olemaan superkauniita yksilöitä, joiden terälehdissä syvä pinkki liukuu keltaoranssiin – hyvin Rothko-henkistä! Kaveriksi oranssia, koska oranssit tulppaanit ovat jotenkin raivoisasti, vimmaisesti elossa.

Värikenttämaalaukset ovat varmaan tunnetuinta Rothkoa ja niitä lähdinkin väljästi kanavoimaan tässä olohuoneen ikkunalle kokoamassani asetelmassa. Vintagemaljakoistakin löytyi voimakkaita väripalkkeja, jotka sopivat täydellisesti teemaan. Alunperin ajattelin, että sijoitan vierekkäin kolme maljakkoa, joissa on kussakin yhdenväristä tulppaania, mutta se alkoi tuntua ärsyttävän symmetriseltä. Kaksi rönsyilevää kimppua näytti rinnakkain freesiltä, ei siihen kolmatta kaivattu.

Tämän vintagemaljakon itseasiassa ostin aikoinaan siksi, että siitä tuli mieleen Rothkon maalaukset.

Vielä loppuun muutama vinkki, joiden avulla tulppaaneista on iloa pidempään!

✖ Jos haluat ryhdikkäitä tulppaaneja etkä halua että ne alkavat kaartua, jätä kimppu puoleksi tunniksi muovikääreeseen kun sujautat sen maljakkoon: näin varsien nestejännitys palautuu ja kääre tukee varsia.
✖ Leikkaa tulppaanien varresta muutama sentti pois.
✖ Vesi kannattaa vaihtaa pari kertaa viikossa. Veden vaihtamisen yhteydessä voi lyhentää varsia, näin kukka saa uuden imupinnan avulla paremmin vettä.
✖ Tulppaani viihtyy viileässä ja säilyy pidempään, jos voit pitää kimppua viileässä esimerkiksi öisin. Meillä on keittiössä vanha kylmäkaappi, joka on tarkoitukseen täydellinen.
✖ Kotimaiset kukat ovat kestävimpiä, tunnistat ne kaupassa sirkkalehtimerkistä tai kysymällä kukkakauppiaalta.

Mistä tykkäätte eniten? Oma suosikkini on ehkä Basquiat kaikessa värikkyydessään. En olisi ikinä uskonut lämpeneväni keltaisille tulppaaneille, mutta yhtäkkiä ne näyttävät kiinnostavilta. Kuvina pidän tosin eniten Schjerfbeck-kanavoinnista.

Lisää inspiraatiota ja ideoita lähikukkien käyttöön löytyy muuten Instagramista – kannattaa napata @kauniistikotimainen seurantaan!