Pikkukoirat rakastavat ystävämme Annikan vierailuja, koska Vihreän talon viisas emäntä tuo aina herkkuja mukanaan. Me toki rakastamme Annikan vierailuja aivan samasta syystä. Viimeksi hän nosti kassistaan marenkia, kirsikoita ja kermaa ja kasasi niistä yhden parhaimmista herkuista, joita olen hetkeen syönyt (ja minähän olen nainen, joka ei koskaan kieltäydy jälkiruoasta). Cherry Eton Mess on, kuten kaikki parhaat asiat, nerokas kovin yksinkertaisella tavalla.
Sitten kun ihmiset ovat tyhjentäneet lasinsa, on pikkukoirien vuoro hoitaa tiskit. Annika tosin kutsuu niitä pitkiksi koiriksi, koska – varsinkin verrattuna hänen omiinsa – sitähän ne ovat.
Onneksi pitkillä koirilla on pitkät kuonot, joilla pääsee ihan lasin pohjaan saakka nuolemaan viimeiset kermatipat.
Oispa mullakin Annika!
Kaikilla pitäisi olla Annika!
Samasta mukista siskon kanssa sulassa sovussa. ♡♡♡
Aina!
Herkkusuut! Mutta kukas tuolta yhdestä kuvasta kurkkaakaan?
Haha! Se on HJÖRDIS!
Liian söpöt!!!
No niinpä!
KUOLA VALUU!
Hei beib sun on PAKKO kokeilla tätä!
Ihanat pitkät koirat.
No ne!