Pari(kymmentä) kuvaa yhdeltä menneeltä aamulta, kun kahlasin kasvavissa kinoksissa kohti rantaa ja siltaa pitkin Uunisaareen. Taisi olla tammikuun loppu, viikonloppuaamu kun kaikki paitsi koiranulkoiluttajat nukkuivat tai pysyivät visusti neljän seinän sisällä. Koirat kyllä iloitsivat, varsinkin tuo pörröhäntäinen pötkö joka loikki lumessa kuin kärppä.
Tuohon mustana ammottavaan avantoon kiteytyy suomalaisuudesta moni asia, jota en vieläkään ymmärrä. Seisoin sen äärellä kunnes huimasi (ja innokkaat avantouimarit hätistelivät minut tieltään).
Miten on – vieläkö toivotte lunta vai joko kevät saa tulla?
Onpa kaunis tuo avannosta noussut nainen! Ihana!
Hän on!
Minä en toivo ikinä lunta. Ei yhtään eikä ollenkaan, kiitos.
Ymmärrän hyvin tämän linjauksesi.
Onko Helsingissäkin edelleen lunta?! Hienoisesti katkerana oon töllistellyt Facebookista lumipeitteisiä kuvia kotiseuduiltani Kolin suunnilta, jotenkin eläen eräänlaisessa toivossa etteivät kelit Helsingissä olisi sen hääppöisempiä kuin Tukholmassa… Täällä saa talvisimpina päivinä taistella itsensä silmiä piiskaavassa räntäsateessa loskakaduilla eteenpäin vuoroin liukastellen, vuoroin hiekoitussoraan kompastellen, ja kevätaurinkoisia päiviä, jolloin olemisesta olisi voinut jotenkin nauttia, ei ole ollut turhan montaa…
Toivoisin kyllä, että tänne tulisi jo oikea kevät, ts. vähän jotain elämää tähän harmauteen kun toivo oikeasta talvesta tuntuu jo olevan menetetty. Mutta samalla haluaisin hiihtämään järven jäälle, umpihankikahlaamaan koirien kanssa, kolaamaan lunta ja kuuntelemaan lumen narinaa kenkien alla, tuijottelemaan lumisten puidenlatvojen kehystämää tähtitaivasta… Ah, talvi <3
No niinpä, olisi ihanaa jos se oikea talvi tulisi takaisin, tai jos kevät sitten alkaisi. Jotenkin epämääräinen tämä välivuodenaika, joka ei ole oikein talvea eikä vielä kevättäkään. Helsingissä ei ole tällä hetkellä hirveästi lunta, jotain yksittäisiä kinoksia vaan ja jäiset kadut.
Olen kallellaan siihen suuntaan että lumi yes, talvi yes! Rakas maapallonkolkkamme on suonut meille (ainakin) neljä vuodenaikaa, joten elellään se mukaan :)
Koska asun talossa jossa lumityöt tehdään itse, ja ohimenevät aura-autot vielä jättävät noin puoli metriä korkean lumivallin kolattavaksi, haluan ajatella että lumi on vaativa henkilökohtainen PT:ni, oma Kanervani. Eiliset lumityöt tuntuvat tänään mukavasti coressa :)
Hei mun äiti sanoo ihan samaa, lumenluonti on kuulemma ihan parasta hyötyliikuntaa! Uskon kyllä, siinähän saa kätevästi kokovartalotreenin.
Voi joo lisää lunta jos se näyttää tältä!!
Haha! Näyttäähän se välillä, todistettavasti.
Lunta vaan lisää! Vielä on luistelutkin luistelematta!
Oooh sama täällä!
Aivan ihana yhteiskuva sinusta ja Jarskista Peetan blogissa! Kukkaislapset <3
Haha! x
Vau! Upea kuvasarja. Millä kuvaat?
Moikka, kiva kuulla että tykkäät! Kuvaan Nikonin kalustolla, runkona tällä hetkellä D750 (loistava) ja linssinä näissä kuvissa 50mm kiinteä f1.4.
Kyllä se kevät sais jo tulla. Tahtoisin nähdä mustan asfaltin, mukulakivikadut ja tuntea nenässäni maaan tuoksun. Juosta jokivartta ilman lunta ja loskaa sekä ilman yhtään ylimääräistä suojaavaa vatekappaletta. Autingonvalokaan ei tekisi iholla pahaa.
Ääni tälle! Lisää lunta, just….. Varmaan kivaa jos kykenee tekemään lumitöitä tai on siinä asemassa että joku tekee ne puolesta. Itse en kuulu kumpaankaan ryhmään joten kiitos EI enää YHTÄÄN lunta kiitos. Kevät ja sen tuoksu, auringonvalo, tennarit ja nahkarotsi, ne tilaan.
TENNARIT JA NAHKAROTSI!
Tuli pieni liikutuksen kyynel silmäkulmaan.
:•D :•D
Niisk.
Mustaa asfalttia on kyllä ikävä. Ja maan tuoksua. Ja auringonvaloa.